Lintukuvafestivaali alkoi Liminganlahdella – myöhästyi hanhien muutosta

Suomessa säännöllisesti vain Liminganlahdella ja Ahvenanmaalla pesivä mustapyrstökuirikin bongattiin jo festivaalin aloituspäivänä. Suomen kanta on vain noin 30 paria.

luonto
Timo Sipola ja Ulla Matturi Virkkulan lintutornissa

Festivaali on pyritty ajoittamaan hanhien päämuuton aikaan. Tänä vuonna pääosa hanhista on kuitenkin jo muuttanut.

– Niiden päämuutto on aikaistunut parissakymmenessä vuodessa keskimäärin kymmenellä päivällä. Muuten muutto on kovassa nosteessa. Lajimäärä ja yksilömäärä kasvavat tästä vielä. Kovasti odotan, että näkisin kevään ensimmäisen mustapyrstökuirin, kertoo Liminganlahden luontokeskuksen hoitaja Ulla Matturi Virkkulan tornissa aamutuimaan.

Pienen hetken kuluttua toive toteutuu, kun tornissa ollut lintuharrastaja paikallistaa lajin edustajan ruovikon laidasta.

Suomen arvokkain lintuvesi 

Perämerellä Oulun korkeudella sijaitseva Liminganlahti on tärkeä lintujen pesintäpaikka ja satojentuhansien muuttolintujen levähdysalue.

Yhtä aikaa alueella saattaa levähtää kymmeniätuhansia lintuja. Perjantaiaamuna lahdella oli runsaasti varsinkin hanhia ja sorsalintuja. Hanhet ruokailevat lähiseudun pelloilla.

– Tavit, heinätavit, sinisorsat, lapsasorsat, uivelot, kuovit, ensimmäiset kahlaajat, kuten punaviklo ovat jo saapuneet. Pajusikku laulaa tuossa meidän takanamme, sanoo Matturi.

Äijien ja kuvaajan korppiretki

Lintukuvafestivaalien päätähtiä ovat luonnollisesti linnut ja niiden kuvaajat. Sellaiset nimet kuten Esko Pitkänen, Seppo Pöllänen, Lassi Kujala, Lasse J. Laine, norjalainen Roy Mangersnes, radiosta tuttu Juha Laaksonen ja Mika Honkalinna.

Anjalasta kotoisin olevan, sittemmin liminkalaistuneen Honkalinnanuusin teos on juuri ilmestynyt Korppiretki.

Kirja vie lukijan kahdelle korppiretkelle. Toisessa äijärevohka tekee viikon mittaisen reissun tarkoituksenaan rengastaa korpinpoikasia, kun taas toinen kertoo Honkalinnan omasta elämänmittaisesta ”korppiretkestä”.

Korppi on kuin ihminen

Luontokeskuksessa on myös niin ikään Korppiretki-niminen kuvanäyttely.

– Punaisena lankana tässä on ihmisten ja eläinten väliset suhteet, kumppanuuden tunnot ja samuuden tunnot tuolla luonnossa olevaan. Uskon, että meillä jokaisella on luonnossa jokin vastinpari, joka parhaiten vastaa meidän omaa sisäistä maailmaamme. Minulle se on korppi, toteaa Honkalinna.

Honkalinna maalaa kuvan joskus vainotusta, mutta samalla mystisestä, älykkäästä ja sosiaalisilta kyvyiltään vivahteikkaasta linnusta.

– Siitä löytyy hyvin paljon samaistumispintaa meidän ihmisten keskeiseen maailmaamme, Honkalinna kuvailee korpin elämää.

Nuorilla korpeilla on jengivaihe ennen pariutumista. Pariuskollisiin kuuluva lintu ehtii kuitenkin viettää pitkän parisuhteen, sillä se saattaa elää yli parikymmentä vuotta.

Naiskuvaajien määrä kasvaa

Luontokuvaajien määrä on kasvanut, samoin naiskuvaajien määrä. Pohjoisen luontokuvaajien jäsenistä jo 30 prosenttia on naisia.

– Pohjoisen luontokuvaajiin liityin nelisen vuotta sitten. Sen jälkeen kiinnostus on vain kasvanut. Ehkä naiset kuitenkin kuvaavat enemmän lähiluontoa, mikä johtuu käytännön realiteeteista. Kodista ja lapsista huolehtiminen on edelleen naisten harteilla, eikä sitä pysty monen päivän kuvausretkille lähtemään, arvioi tornissa kiikaroiva Jaana Paasovaara.

Lapset yrittävät tunnistaa lintuja

Festivaalilla koululaiset kisasivat myös lintulajien tunnistamisessa.

– Tämä on neljäs kerta, kun oululaiset peruskoululaiset kilpailevat vuoden lintutietäjän tittelistä. Kovasti tuntuu alaluokkalaisia tämä kisa jännittävän, naurahtaa Matturi.

Lintuvisassa kilpaillaan kolmessa sarjassa. Kempeleen Ketolanperän koulua käydä Iiris Silvola osallistuu keskimmäiseen.

– Kyllä se on vähän jännittänyt. Olen harjoitellut aika kovasti. En usko, että ihan voitan tätä kisaa, mutta aika hyvin uskoisin, että pärjään, sanoo Silvola.

Silvola ei sijoittunut kolmen parhaan joukkoon.