Vuokkojen lehtolapsi on vailla napakkaa nimeä

Kun melko harvinainen kangasvuokko risteytyy erittäin harvinaisen hämeenkylmänkukan kanssa, syntyy upea kukka, jonka väri on kantamuotojen väliltä. Risteymä on kukaltaan jopa kantamuotoja suurempi ja näyttävämpi. Pystyykö se jatkamaan sukua, on epävarmaa. Hämeenlinnasta löytyy noita huippuharvinaisuuksia.

luonto
Hämeenkylmänkukan ja kangasvuokon risteymiä
Kukat menevät "yöksi nukkumaan" ja avautuvat taas auringon lämmössä. Komeat risteymät ovat jopa kantalajeja suurempia.Markku Karvonen / Yle

Molemmat huhti-toukokuun vaihteen upeista vuokkoajan kukkijoita ovat jäänteitä ja peruja jääkauden jälkeiseltä ajalta, jolloin pioneerit saapuivat paljastuneelle maalle. Sen jälkeen ne kasvupaikaltaan vaativina ovatkin olleet kovilla. Sopivat elinympäristöt ovat hävinneet.

Kangasvuokon esiintymisalue idästä kurottaa kohti Hämeenlinnan itäosia. Hämeenkylmänkukkaa kasvaa oikeastaan vain Kanta-Hämeessä ja tarkemmin Hämeenlinnan ympäristössä. Niinpä kun alueiden reunat koskettavat toisiaan, risteymä on päässyt syntymään esimerkiksi Hämeenlinnan Tuuloksen Hevospierettämänmäessä. Tähän aikaan kukassa olevat harvinaisuudet ovat kuvaajien ja luonnonkasviharrastajien pyhiinvaellupaikkoja.

Kukka on vailla napakkaa nimeä

– Kun yhdistetään kukkien tieteelliset nimet eli pulsatilla patens ja pulsatilla vernalis niin saadaan pulsatilla patens x vernalis tai toisinpäin, riippuen kumpaa emolajia on enemmän. Suomenkielisenä nimenä yleisesti käytetty hämeenkylmänkukan ja kangasvuokon risteymä esiintyy myös uhanalaisten lajien kirjassa. Risteymä on erittäin uhanalainen kuten hämeenkylmänkukkakin. Kangasvuokko on vaarantunut, kertoo kasvitieteilijä Heli Jutila.

– Kun kerralla kukkia saattaa nähdä näin paljon, se voi hämärtää käsitystä millainen harvinaisuus on kyseessä. Kuitenkin risteymä tavataan vain Hämeenlinnan Tuuloksessa ja Lammilla sekä Hausjärvellä. Muualla sitä ei ole. Kylmänkukankin kasvualue on niin suppea että sitä tavataan lähinnä vain Kanta-Hämeessä. Kangasvuokon kasvualue on hieman laajempi Hämeestä itään.

Kuinka kukat voi erottaa toisistaan

– Kylmänkukan ja risteymän kukka on varsin avoin, kangasvuokolla enemmän supussa. Kangasvuokon kukka on valkoinen, kylmänkukan syvän sininen ja risteymän siltä väliltä. Helpoin ero on huomata lehdistä. Risteymän lehdissä on aina kangasvuokkomaisuutta, eli kangasvuokon ja risteymän hieman kolmiomainen lehti pysyy läpi talven vihreänä. Kylmänkukassa ei kukintavaiheessa ole lehtiä, tai ne ovat sormilehtimäisinä ja ruskistuneina jäänteinä varren tyvellä.

– Ei ole juuri tutkittu voiko risteymä itse jatkaa sukuansa tai tapahtuuko takaisinristeytymistä. Suurin osa täällä olevista on aikanaan syntynyt risteyminä ja pitkäikäisinä ne jatkavat kasvuaan. Mutta ilmeisesti uusia risteymiä syntyy, koska paikalla on kantalajeja. Lajit ovat vain erittäin huonoja synnyttämään sirkkataimia ja pääsemään siemenestä kasvuun. Pieni osa siemenistä ikinä selviää kukkiviksi yksilöiksi, suree Heli Jutila.

Älä tallaa, älä poimi, älä kaiva

Paikallisia luonnonystäviä surettaa tapa yrittää kaivaa komeita kevään kukkia puutarhoihin. Yrittäjiä riittää, vaikka siirtäminen on tuomittu epäonnistumaan. Muutenkin sekä Hevospierettämänmäellä että muilla kasvupaikoilla pitää liikkua varovasti. Kaikkia kukkia ei ole merkitty. Siksi maastossa on vaara tallata joko aukeamattomia nuppuja tai kukinnan jälkeisiä kasvustoja.

– Ilman hoitoa kasvupaikka ei varmasti säily. Kukat tarvitsevat paljon valoa, ne ovat erikoistuneet elämään aroilla, laidunnuksen maastossa, metsäpaloalueilla jne. Kun näitä ei ole, kasvi tarvitsee ihmisen apua. Siksi olisi jo tarvetta poistaa esiin nousevia harmaalepän alkuja. Kukkamäärä on kuitenkin niin pieni, että luonnonsuojelualue kukkineen tarvitsee erityistä huomiota.