1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

70 vuotta sitten: Aimo Moilanen palasi Lapin sodasta viimeisten joukossa

Aimo Moilaselle, 89, Lapin sotareissu jäi ikimuistoiseksi kokemukseksi. Aimo täytti 19, kun hänen varusmiespalvelunsa sai odottamattoman käänteen ja muuttui suureksi seikkailuksi Lapin laajoissa erämaissa. Monien muiden ikäistensä tavoin Aimo Moilasen tehtäväksi tuli Neuvostoliiton vaatimuksesta karkottaa saksalaiset sotilaat - entiset aseveljet - pois Suomesta. Lapin sodan päättymisestä on maanantaina kulunut 70 vuotta.

Kotimaan uutiset
Suomalaisia joukkoja lähdössä Tornioon Toppilan satamasta Oulusta.
SA-kuva

Aimo Moilanen asuu nyt Oulussa, mutta Lapin sotaan hän lähti suomussalmelaisena. Vaikka mies oli varttunut jo liki parikymppiseksi, niin hän muistaa, kuinka heitä puhuteltiin lapsisotilaiksi.

– No, melkein lapsiahan me olimme, hän sanoo. Vanhoja rintamamiehiä oli mukana Lapin sodan alkuvaiheessa, mutta viimeisetkin heistä kotiutettiin Rovaniemen pohjoispuolella Meltauksessa. Nuoret ottivat rintamavastuun.

Lapin sodassa taistelivat 1925 syntyneet sotamiehet ja vuotta vanhemmat aliupseerit. Syksyllä 90 vuotta täyttävä oululainen Aimo Moilanen kulki Lapin sodan alusta loppuun. Hän palasi Lapin sodasta viimeisten suomalaisten joukossa.

Saksalaisten jäljiltä jäi raunioitunut Lappi

Lapin sota alkoi 15. syyskuuta 1944 ja päättyi seuraavana keväänä 27. huhtikuuta. Silloin viimeinen saksalainen sotilas pakeni Suomesta Norjan puolelle ja Lapin sodan tehtävä oli hoidettu. Nyt tätä päivää juhlitaan kansallisena veteraanipäivänä.

Sota tuhosi Lappia varsin perusteellisesti. Perääntyvät saksalaiset turvautuivat poltetun maan taktiikkaan. Sen symboliksi on noussut Rovaniemen hävittäminen maan tasalle. Rovaniemi oli poltettu, kun Aimo Moilanen saapui sinne joukkojensa mukana. Takana oli jo rajuja kosketuksia sotaan; ensin taisteluja Oulun tienoilla ja Kemin valtaus. Sitä kesti kaksi vuorokautta.

– Saksalaisten perässä menimme ja aina väliin tappelimme, hän sanoo.

Täpärä pelastuminen miinalta

Aimo Moilanen muistaa, että saksalaisia seuratessa piti tietää mihin astui. Miinavaara oli suuri, vaikka suomalaiset niitä kovasti ylös haravoivatkin. Saksalaisten laittamia miinoja löytyi vielä paljon sodan päätyttyäkin.

– Niitä oli ripoteltu kaikkialle, isoja ja pieniä - niistä panssarimiinat ärjyimpiä.

Aimo pelastui täpärästi Enontekiöllä Lätäsenossa, kun oli muonittajana.

– Muonakolonnamme lähestyi muuatta siltaa, kun keulilla alkoi tapahtua. Etumainen hevonen oli vähän rauhattomana ja kuskin piti hypätä kuormasta ja tarttua eläintä turvasta kiinni. Siinä teuvatessaan sitten joutuivat syrjään ajouralta ja kuului valtava räjähdys. Hevonen ja mies astuivat minaan ja jälki oli pahaa katseltavaa.

– Tulin siihen toisena, mutta onnekseni en ollut ihan heissä kiinni. Turvaväli pelasti ja sitä myös tähdennettiin, Moilanen muistelee yhtä ikävää tapahtumaa.

Päättymismarssia ei järjestettykään

Aimo Moilanen oli Lahdessa sotasairaalassa, kun Lapin sota päättyi 70 vuotta sitten. Ei kuitenkaan minkään sotavamman takia, vaan hoidattamassa pitkittynyttä angiinaa. Aimo kuitenkin palasi vielä Kilpisjärvelle, mistä hänet sitten kotiutettiin.

Veteraani muistelee, kuinka viimeiset päivät Lapissa sujuivat marssiharjoituksissa Kilpisjärven kylällä. Aimon mukaan harjoituksella oli myös tarkoituksensa. Lapin sota oli päättynyt ja sen kunniaksi suunniteltiin pitkää juhlamarssia Kilpisjärveltä Ouluun. Hanke muuttui kuitenkin tavalliseksi auto- ja junakyydiksi.

Veteraaneilta perintönä vapaa Suomi

Sota on sotaa - niin se oli silloinkin. Tahtomaton tilanne, sanoo Aimo Moilanen.

– Kun näin jälkeen päin ajattelee, niin eihän se aika tietenkään hukkaan mennyt. Suomi säilytti vapauden. Se on meiltä veteraaneilta perintönä tuleville polville.

Lue seuraavaksi