Nykyajan orvokki on isoäidin aikaista kirkkaampi

Suomalaiset pitävät perinteisistä orvokeista ja rimpsureunaisia meille on turha kaupata. Nykyorvokkien väritys on kuitenkin isoäidin aikaista kirkkaampi. Tänäkin keväänä puutarhoihin istutetaan miljoonia "tummasilmiä".

luonto
Orvokki kestää myös pakkasta.
Orvokki kestää myös pakkasta.YLE / Olli Koski

Orvokit ovat suosituin keväinen ryhmäkasvimme. Kotimaisia orvokkeja kuljetettiin kaupasta puutarhoihin viime vuonna 11 miljoonaa kappaletta. Niiden lisäksi puutarhoissa kukoistivat pelargonia, petunia, samettikukka, lobelia, verenpisara ja moni muu.

– Jotain sellaista taikaa orvokissa on, että se osuu suomalaiseen makuun, sanoo Kauppapuutarhaliiton toiminnajohtaja Jyrki Jalkanen.

– Se kuuluu meidän alkuperäiseen luontoomme. Orvokissa on herkkyyttä, vahva tunne keväästä ja se kestää kylmää eikä hätkähdä muutaman asteen yöpakkasia tai edes lumisadetta.

Trendit ne on orvokeillakin

Kauppa elää orvokkien suhteen vuoden edellä kuluttajaa. Nyt touko-kesäkuussa Keski-Euroopassa järjestetään messutapahtuma, jossa ovat esillä ensi vuoden orvokkitrendit.

– Suomalainen maku on aika perinteinen. Sitä, mitä kaupasta kotiin tänä vuonna haetaan, myydään todennäköisesti ensi vuonnakin, Jyrki Jalkanen sanoo.

– Voi olla, että jonain vuonna on tarjolla pastellisävyjä tai vaikka rimpsureunaisia orvokkeja, jotka eivät todennäköisesti suomalaiseen makuun osu. Jotain uutta aina tarjotaan, mutta jos 11 miljoonasta orvokista kolme miljoonaa olisi uutuuksia ja ne jäisivät ostamatta, se olisi liian suuri riski.

Orvokeista löytyvät Jalkasen mukaan luontaisesti musta, valkoinen ja kaikki värikartan värit sävyineen. Jalostuksella syntyy uusia väriyhdistelmiä. Suomessa orvokkeja ei jalosteta.

– Trendi on, että nykyään haetaan kirkkaampia värejä.

Jyrki Jalkasen mukaan sitä, minkä värinen jalostamaton tai vähemmän jalostettu "isoäidin aikainen" orvokki on ollut, ei osaa tarkasti sanoa.

– Uskallan sanoa, että värit ovat olleet herkemmät ja ei niin vahvat. Toki musta on aina musta ja täyskeltainen keltainen, mutta eivät (ne ole olleet) niin räväköitä kuin nyt. Valkoista, keltaista, mustaa ja sinistä, Jalkanen miettii.

– Ja jotain punaistakin on täytynyt olla, koska sitä on kukissa ja sitä on osattu vahvistaa.

Nuupahtaneen saa leikata alas

Suunnitteluhortonomi Anna Wahlgren Seinäjoelta kehottaa valitsemaan nupullaan olevan orvokintaimen. Sitä pitäisi myös huoltaa kasvukauden aikana.

– Kukinta vaatii ravintoa. Istutusvaiheessa voi sekoittaa vähän syvemmälle multaan jo lannoitetta tai sitten voi kastella pitkin kesää lannoitevedellä niin, että joka kastelussa on mukana laimea lannoitus tai kerran parissa viikossa vahvempi lannoitus. Kukkineita nuppuja kannattaa nyppiä pois sitä mukaa, kun ne lakastuvat, Wahlberg neuvoo.

Suomalaisten suosikki on periaatteessa helppohoitoinen.

– Orvokki on reipas eikä kranttu. Se kasvaa, kunhan saa ravinteita, vettä ja auringonvaloa, Jyrki Jantunen sanoo.

Sekä Wahlberg että Jantunen neuvovat, että orvokkia ei kannata sijoittaa puutarhan tai parvekkeen paahteisimpaan kohtaan.

– Orvokki ei ole paahteen kasvi. Mieluummin varjon puolelle kuin suoraan aurinkoon, Anna Wahlberg opastaa.

– Se pärjää toki auringonvalossakin, mutta saattaa ruveta venymään. Lievä varjo voi olla sille eduksi, peesaa Jyrki Jalkanen.

– Nuupahtaneen orvokin saa vetää poikki aika alhaalta ja se versoo uudelleen. Mutta jos se on mennyt täysiin keltaiseksi kasvustoltaan, se on jo valmis kompostiin. Siinä se osaaminen mitataan, Jalkanen naurahtaa.