Entinen halpavaateompelija: "En jaksa uskoa tehdastarkastuksiin"

Bangladeshilainen Kalpona Akter paiski 12-vuotiaana töitä vaatetehtaassa elättääkseen perheensä. Nyt hän ponnistelee tehtaiden olojen parantamiseksi – ja rohkaisee t-paidan ostajia pitämään ompelijan puolta.

Ulkomaat
Rana Plazan tehdasrakennuksessa kuolleiden omaiset osoittavat mieltään kaksi kuukautta romahduksen jälkeen kesäkuussa 2013.
Rana Plazan tehdasrakennuksessa kuolleiden omaiset osoittavat mieltään kaksi kuukautta romahduksen jälkeen kesäkuussa 2013.Abir Abdullah / EPA

– Minulla ei ole tippaakaan uskoa tehdastarkastuksiin, puuskahtaa bangladeshilainen aktivisti Kalpona Akter.

Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa puheluun vastaava Akter on Bangladesh Center for Worker Solidarity –järjestön johtaja ja yksi maan kansainvälisesti tunnetuimmista ammattiyhdistysaktiiveista.

Bangladesh taas on yksi niistä kansainvälisille ketjuille vaatteita urakoivista maista, jonka tehtaat ovat viime vuosina päätyneet usein uutisiin surkeiden työolojen takia. Tehtaiden romahduksissa ja tulipaloissa on kuollut tuhansia ihmisiä.

Kansainväliset muotiyritykset tekevät tehtaissa tarkastuksia, joilla oloja on tarkoitus valvoa. Akter pitää niitä lähinnä kuluttajien huijaamisena.

Hän puhuu osin omasta kokemuksestaan, sillä hän työskenteli vaatetehtaassa 12-vuotiaasta lähtien elättääkseen seitsenhenkisen perheensä. Sen jälkeen hän on toiminut yli 20 vuotta ammattiyhdistysliikkeessä tehtaiden olojen parantamiseksi ja muun muassa haastatellut lukuisia kaksi vuotta sitten romahtaneen Rana Plazan tehdasrakennuksen entisiä työntekijöitä.

"Kas, tuuletin, hyvä juttu"

Akter puhuu yleisellä tasolla, ei yksittäisistä yrityksistä. Hänen mukaansa kansainvälisten brändien tehdastarkastukset ovat käytännössä vain muistilista, joka käydään läpi ilman sen syvempää perehtymistä asioihin.

Kalpona Akter.
Kalpona Akter (oikealla) on Bangladeshin kansainvälisesti tunnetuimpia ammattiyhdistysaktiiveja.Reuters-TV

– Kas, katossa on lamput, merkitäänpä siis muistiin, että valaistus toimii. Ja tuossa on tuuletin, hyvä juttu, Akter kuvaa tarkastajien käyntiä tehtaassa.

– Mutta pelkkä tuulettimen olemassaolo ei tietenkään vielä tarkoita, että lämpötila on ompelijoille siedettävä. Tällaisella on tarkoitus vain hämätä kuluttajia, Akter sanoo.

Hänen mukaansa ongelmallista on myös se, että tarkastuksista tiedetään yleensä etukäteen, jolloin tehtaan johto voi valmentaa työntekijöitä sanomaan, mitä halutaan – työpaikan menettämisen uhalla.

– Esimerkiksi Rana Plazan entisistä työntekijöistä jokainen kertoi, että esimies oli käskenyt heidän valehdella: että he eivät työskentele 15–16 tuntia päivässä vaan korkeintaan kymmenen, että palkka riittää elämiseen ja että työpaikka on turvallinen, Akter sanoo.

Rana Plazan tapauksessa osoittautui, ettei tarkastuksista ollut hyötyä: rakennuksessa toimineissa tehtaissa oli tehty muun muassa yritysten johtaman kansainvälisen BSCI-vastuujärjestelmän tarkastuksia ennen huhtikuun 2013 romahdusta. Onnettomuudessa kuoli 1 130 ihmistä ja yli 2 500 loukkaantui.

BSCI tosin ilmoitti jälkeenpäin, että Rana Plazan tarkastuksissa oli keskitytty sosiaalisiin kysymyksiin, ei rakennusturvallisuuteen, josta paikalliset viranomaiset olivat vastuussa.

Kalpona Akter on sitä mieltä, ettei brändiyritysten itsensä käsissä oleva tarkastusjärjestelmä yksinkertaisesti voi olla aito. Uskottavia tarkastukset voivat olla vain, jos niitä tekevät yrityksistä riippumattomat tahot kuten ammattiliitot tai järjestöt ja jos mukana on työntekijöiden edustus.

Romahdus pani tehtaat tarkempaan syyniin – mutta korjaukset viipyvät

Vapaaehtoiset auttavat eloonjääneiden etsimisessä romahtaneen Rana Plazan raunioista huhtikuussa 2013.
Vapaaehtoiset auttavat eloonjääneiden etsimisessä romahtaneen Rana Plazan raunioista huhtikuussa 2013.Abir Abdullah / EPA

Akterin peräämällä kokoonpanolla on jo parin vuoden aikana tehty tarkastuksia osassa Bangladeshin tehtaista.

Rana Plazan katastrofin jälkeen joukko enimmäkseen eurooppalaisia brändiyrityksiä solmi sopimuksen, joka tähtäsi palo- ja rakennusturvallisuuden parantamiseen niille vaatteita valmistavissa tehtaissa. Niin sanotun Accord-sopimuksen piirissä on noin 1 500 Bangladeshin yli 5 000 tekstiilitehtaasta ja pari miljoonaa työntekijää.

Suomalaisista yrityksistä mukana ovat Stockmann, Reima ja vaatteiden maahantuoja A&M Holmberg.

Kiire tuntuu hieman hävinneen, kun ketään ei ole viime aikoina kuollut.

Jyrki Raina, teollisuusalojen ammattiliitto IndustriALL

Viime syksynä päättyneissä tarkastuksissa tehtaissa havaittiin noin 80 000 erilaista turvallisuuspuutetta. Niiden korjaukset ovat vasta alkuvaiheessaan: sähkötöitä on tehty, mutta suuremmat rakenteelliset korjaukset antavat odottaa itseään.

Ongelmana on ollut sekä ulkomaisten brändien että bangladeshilaisten tehtaanomistajien asenne, sanoo kansainvälisen teollisuusalojen ammattiliiton IndustriALLin pääsihteeri Jyrki Raina.

– Täytyy ikävä kyllä sanoa, että kiire tuntuu hieman hävinneen, kun ketään ei ole viime aikoina kuollut eivätkä vaaralliset tehtaat ole olleet otsikoissa. Accord-hanketta on jäljellä enää kolme vuotta, joten tahtia pitää kiristää, Raina sanoo.

Maksajan löytäminen on osoittautunut ongelmalliseksi, vaikka Accord-sopimuksen mukaan brändiyritysten ja tehtaanomistajien pitäisi yhdessä löytää rahat tavalla tai toisella – joko nostamalla hintoja, antamalla suoraa tukea tai ottamalla lainoja.

Accordin johtokuntaan kuuluvan IndustriALLin Raina sanoo, että korjaukset tullaan kyllä viemään loppuun asti.

– Aiomme katsoa, että korjaukset maksetaan. Accord on laillisesti sitova sopimus, joten mahdolliset kiistat voidaan viedä välimiesmenettelyyn, Raina sanoo.

"Brändit eivät ole mukana vapaaehtoisesti"

Bangladeshilainen Kalpona Akter epäilee, että brändiyritykset saattavat yrittää livetä vastuusta samalla tavalla kuin osa lipesi Rana Plazan uhrien korvauksista. Hänen mukaansa yksikään Accord-sopimukseen liittyneistä brändeistä ei ylipäänsä ole mukana vapaaehtoisesti, vaan lähinnä maineensa kirkastuksen nimissä.

Sopimuksen puitteissa tehtyjä turvallisuustarkastuksia Akter kuitenkin kehuu. Vaikka nekään eivät olleet pistokokeita vaan niistä ilmoitettiin etukäteen, työntekijöiden edustus on ollut koko ajan prosessissa mukana.

– Tiedän, että jotkut tehtaanomistajista todella inhoavat koko Accordia. Se tarkoittaa, että työntekijöiden puolesta on tehty jotain oikein, Akter huvittuu.

Tarkastukset eivät kuitenkaan olleet vastaus kaikkiin Bangladeshin vaatetyöläisten ongelmiin, koska ne koskivat vain osaa tehtaista ja keskittyivät lähinnä palo- ja rakennusturvallisuuteen. Esimerkiksi palkoista ei vielä puhuttu.

Akter kertoo myös tietävänsä tapauksia, joissa työnantajapuoli on jälkeenpäin kostanut Accord-tarkastuksissa ongelmista puhuneille työntekijöille esimerkiksi määräämällä heille kohtuuttomia tuotantokiintiöitä tai antamalla potkut.

"Älä boikotoi, vaadi parempia palkkoja"

Rana Plazan romahduksesta selvinneitä ompelijoita heidän kuntouttamisekseen perustetussa uudessa tehtaassa Dhakan liepeillä.
Rana Plazan romahduksesta selvinneitä ompelijoita heidän kuntouttamisekseen perustetussa uudessa tehtaassa Dhakan liepeillä. Abir Abdullah / EPA

Vaikka tehtaiden turvallisuus on ollut onnettomuuksien takia eniten otsikoissa, Kalpona Akter pitää palkkausta vähintään yhtä akuuttina ongelmana.

Vaatetyöläisten minimipalkkaa Bangladeshissa korotettiin toissa vuonna ja se onnyt 68 Yhdysvaltain dollaria eli noin 61 euroa kuussa. Minimipalkan saa avustavia töitä tekevä, koneenkäyttäjä saa viidestä kymmeneen dollaria enemmän. Tekstiilialalla Aasian maista vähemmän tienataan vain Sri Lankassa.

Kertokaa yrityksille, että haluatte tietää lisää niistä ihmisistä, jotka näitä vaatteita teille tekevät.

Kalpona Akter, Bangladesh Center for Worker Solidarity

Elämiseen riittävän palkan pitäisi olla moninkertainen, Akter sanoo.

Brändiyritykset ovat tinkineet tilauksensa tiukoiksi. Kansainvälinen Clean Clothes –kampanja on kuitenkin laskenut, että palkkojen nosto ei juuri nostaisi tuotteen loppuhintaa kaupassa, koska ompelijan osuus siitä on vain murto-osa.

– Yritämme nyt vedota brändeihin, että he maksaisivat muutaman sentin lisää vaatetta kohti ja myös varmistaisivat, että se todella menee suoraan työntekijöiden palkkoihin, Kalpona Akter sanoo.

Akter toivoo, että riskimaissa ommeltujen vaatteiden ostajat innostuisivat käyttämään kuluttajille kuuluvaa joukkovoimaa. Mikään ei muutu, jos kuluttajat eivät älähdä, hän sanoo.

–Toivon kovasti, että ostatte edelleen Made in Bangladesh- tai Made in Cambodia -vaatteita, mutta avatkaa myös suunne, Akter rohkaisee.

– Kertokaa yrityksille, että haluatte tietää lisää niistä ihmisistä, jotka näitä vaatteita teille tekevät. Ja että haluatte heille vähän paremmat olot.