Ympäristövahinkojen hoitoon ehdotetaan uudenlaista rahastoa

Rahasto korvaisi maksukyvyttömien ja konkurssiin ajautuneiden yritysten aiheuttamia vahinkoja. Elinkeinoelämä pitää rahastoa ylimitoitettuna ja haluaisi kehittää nykyistä ympäristövahinkovakuutusjärjestelmää.

Kotimaa
Tehtaan piipusta tulee savua.
Mika Moksu / Yle

Ympäristöministeriö käynnisti ympäristövastuujärjestelmien uudistuksen sen jälkeen, kun Valkeakoskella sijainneen Avilonin kuitutehtaan konkurssin jälkisiivous tuli vuonna 2013 veronmaksajien maksettavaksi. Tehtaan säiliöissä ollut räjähdysherkkä rikkihiili jouduttiin puhdistamaan ja veronmaksajille tuli 4,5 miljoonan euron lasku.

Samankaltaisia tapauksia on ollut viime vuosina yhteensä kolme ja kaikkiaan maksettavaa on tullut veronmaksajille 7 miljoonaa euroa.

Pakollinen ympäristövahinkovakuutus ei kata ennalta ehkäisevää toimintaa

Ympäristöriskin aloilla toimivat yritykset ovat maksaneet pakollista ympäristövahinkovakuutusta. Ympäristöneuvos Anna-Maija Pajukallio ympäristöministeriöstä sanoo, että vakuutusraha ei ole soveltunut vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja siksi Valkeakosken kaltaiset tapaukset ovat käyneet veronmaksajien kukkarolle.

– Meidän vakuutusjärjestelmämme kattaa tapahtuneet vahingot ja aktiivisen torjunnan. Torjunnasta laajennettuihin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin menevän toiminnan rahoittamista se ei kata ja se on juuri se kohta, jota ollaan nyt tarkasteltu, Pajukallio kertoo.

Pajukallion vetämä ympäristöministeriön työryhmä on ehdottanut vahinkojen hoitoon uutta rahastoa, joka toimisi, jos vahingon aiheuttaja on konkurssissa tai maksukyvytön. Raha kerättäisiin yrityksiltä verolla ja samalla pakollinen vakuutus lakkautettaisiin.

Elinkeinoelämä vastustaa uutta veroa yrityksille

Elinkeinoelämän järjestöt ja vakuutusalaa edustava ympäristövakuutuskeskus jättivät työryhmän mietintöön eriävät mielipiteet. Elinkeinoelämän keskusliitto ei halua teollisuudelle uutta veroa. Se haluaisi kehittää nykyistä vakuutusta. Pelkona on, että rahastomalli voi myös rohkaista ympäristövastuiden laiminlyönteihin.

– Se ei saisi missään tapauksessa ohjata siihen, että on helpompi lyödä rukkaset pöytään, jos tiedetään, että on olemassa rahaläjä jossakin, josta on helppo korvata kustannuksia, sanoo asiantuntija Satu Räsänen Elinkeinoelämän keskusliitosta.

Ministeriön työryhmässä ehdotettiin, että rahastoon kerättäisiin rahaa 50 miljoonan euroon saakka. EK:n mielestä se kuulostaa ylimitoitetulta.

– Meidän suuri huoli tähän järjestelyyn liittyy siihen, että saadaan liian byrokraattinen, kallis ja hidas järjestelmä suhteessa siihen ongelmaan. Kuitenkin Suomessa ympäristövahinkoja sattuu harvoin ja silloin kun niitä sattuu, ne ovat yleensä pieniä, Räsänen toteaa.

"Rahasto olisi aiheuttaja maksaa -periaatteen mukainen"

Talvivaaran kaltaiset laajat ympäristövahingot tai suuronnettomuudet eivät kuuluisi ehdotetun rahaston piiriin.

– Talvivaara on tietenkin äärimmäinen esimerkki. Mitään Talvivaaran tapauksen tyyppistä ei ole aikaisemmin tapahtunut, sanoo ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä Itä-Suomen yliopistosta.

Toisen ympäristöoikeuteen perehtyneen asiantuntijan, Aalto-yliopiston talousoikeuden professorin Ari Ekroosin mielestä yhtä oikeaa ratkaisua ei asiassa ole. Lisäksi kaikissa vaihtoehdoissa on ongelmia. Hän kannattaa kuitenkin valtion budjetin ulkopuolista rahastoa.

On yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisempaa kohdistaa tämä rasitus niille yrityksille, jotka harjoittavat sellaista toimintaa, mistä aiheutuu ympäristön pilaantumisen vaaraa, eikä kaikille veronmaksajille

Tapio Määttä

– Se raha olisi siellä rahastossa, sitä kerrytettäisiin, rahasto voisi ehkä lainata valtiolta rahaa, jos kaikki sen rahat kuluvat. Toisaalta ongelmaksi tulee se, että hallinnointikulut ovat suuremmat kuin esimerkiksi sellaisessa, että suoraan valtion budjetissa on rahaa ja viranomaiset sitten käyttävät rahaa tai päättävät sen käytöstä, Ekroos sanoo.

Ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että rahasto olisi aiheuttaja maksaa -periaatteen mukainen, koska rahaston varat kerättäisiin yrityksiltä, jotka toimivat alalla, jossa on ympäristövahingon riski.

– On yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisempaa kohdistaa tämä sinällään suhteellisen vähäinen taloudellinen rasitus niille yrityksille ja toiminnan harjoittajille, jotka harjoittavat sellaista toimintaa, mistä aiheutuu ympäristön pilaantumisen vaaraa eikä kaikille veronmaksajille yhteensä, Määttä toteaa.

Ympäristöministeriössä odotetaan toissijaisten ympäristövastuiden uudistuksessa tulevaa hallitusta ja varsinkin seuraavan ympäristöministerin antamia askelmerkkejä, mikä vaihtoehto asiassa valitaan jatkokehittelyyn.