Hykerryttävä lentokokemus Airbusin ohjaimissa – toimittaja testasi simulaattorin

Innokas ilmailuharrastaja Peter Furubacka hankki matkustajakoneen simulaattorin ja sijoitti sen Kruunupyyn lentoasemalle. Yle testasi, kuinka vaikeaa on lentää Airbus 321 -konetta.

tekniikka
Matkustajakoneen lentosimulaattori

– Oikaise kaarros. Pikkusen vasemmalle, nosta hieman keulaa, neuvoo Airbus 321-lentosimulaattorin omistaja Peter Furubacka.

Ohjaamossa käy lentokoneista tuttu humina. Ilman tietokonepeleillä hankittua pohjaa ison matkustajakoneen ohjaaminen tuntuu vaikealta, vaikka Airbus tekee paljon asioita automaattisesti. Mihin kaikkiin mittareihin pitäisikään kiinnittää huomiota?

Simulaattorin jokaiseen ikkunaan, myös 12-paikkaisen matkustamon puolelle, on ohjelmoitu oma näkymänsä, jotka reagoivat koneen liikkeisiin. Kaarroksen aiheuttama koneen "kallistuminen" hämääkin tehokkaasti tasopainoaistia, vaikka simulaattori on vakaasti paikallaan. Seistessä koneen käytävällä kaarroksen aikana tarraa vaistomaisesti kiinni tuolin selkänojasta. Aitouden tunne tempaa mukaansa ja ohjaamiseen suhtautuu tosissaan – ikään kuin kyydissä olisi 150 matkustajaa.

Keinohorisonttia kuvaava mittari paljastuu nopeasti ohjaamon tärkeimmäksi instrumentiksi. Se näyttää koneen nokan asennon, siitä löytyy myös korkeusmittari. Myös lentokohteen ja koneen asemaa kuvaavaa näyttöä on vilkuiltava tiheästi. Montaakohan muuta asiaa pitäisi tarkkailla, mutta Furubacka ei halua niillä ensilennollaan olevaa toimittajaa kuormittaa?

Kun kone lentää itse itseään, on aikaa vilkuilla maisemiakin välillä. Valtatie 8 erottuu selvästi ja rannikon tutut muodot niemenkärkineen. Kauempana reilun 20 kilometrin päässä siintää jopa Vattajan hiekkarannat. Ei aikaakaan kun olemme jo Vattajan kohdalla ja kaarramme takaisin kohti Kruunupyytä eli Kokkola-Pietarsaaren lentokenttää.

Ohjaus toimii pienillä joystickin liikkeillä

Airbus koneessa ei ole lattiasta nousevaa ohjaussauvaa tai edestä työntyvää ohjainta. Konetta ohjataan joystickillä, tietokonepelien vastaaviin verrattuna, se on hieman tukevampi ja jäykkäliikkeisempi. Konetta ohjataan pääosin pienillä liikkeillä, koneen suuntaa sekä nousu- ja laskukulmaa säädetään hyvin pienillä napautuksilla.

Vaikeinta on ensikertalaiselle hahmottaa, kuinka kauan kone jatkaa kaarrosta vielä sen jälkeen kun palauttaa joystickin pystyasentoon. Pian huomaan myös, että liiallisia korjausliikkeitä kannattaa välttää, muuten kone alkaa vaappua. Automaatti kyllä hoitaa vakautuksen.

Laskeutuminen on tietenkin lennon vaarallisin vaihe. Liki puolen tunnin simulaatiolennon aiheuttama jännitys yhdistettynä ohjaamon lämpöön alkaa jo verottaa voimia. Simulaattorin kolme tietokonetta, lukuisat monitorit ja sähkölaitteet tuottavat runsaasti lämpöä.

Kentän lähestyminen oikeassa kulmassa vaatii tarkkuutta. Viime hetken suunnankorjaus kallistaa konetta ja Airbus iskeytyy kiitorataan toinen laskuteline edellä. Kone kuitenkin tuntuu suoristuvan välittömästi enkä ainakaan huomaa sen pomppivan. Furubacka on hallinnoinut laskutelineitä ja laippoja, toimittajapilotin huomio, kädet ja ymmärrys eivät olisi siihen riittäneet.

Jarrutuksessa alkavat ongelmat. Jarrupolkimissa ei ole samanlaista tuntoa kuin autossa, en saa jarrutukseen riittävästi voimaa. Olikohan nopeus myös liian kova? Koneen vasemman ja oikean puolen renkaita jarrutetaan omilla polkimillaan eli jarrutusvoimaa säätelemällä konetta myös ohjataan samalla. Kruunupyyn kenttä osoittautuu taidoilleni lopulta liian lyhyeksi ja ehkä myös kapeaksi. Kone rytisee viimeisillä vauhdeillaan metsikköön, onneksi tämä oli vain simulaatio.

Furubacka lohduttaa kovia kokenutta toimittajapilottia, että lento sujui ensikertalaiseksi erittäin hyvin. Hän vaikuttikin herrasmieheltä, kuten matkustajakoneen pilotilta odottaakin.