Hyvinvointiprofessori ja yksinäisyystutkija: Kaupungeissa ihmissuhteiden ylläpito on haastavampaa

Itä-Suomen yliopistossa on alkamassa kaksivuotinen laaja tutkimus yksinäisyyden kokemuksen eri puolista. Tutkimuksessa ovat mukana sosiologian professorit Osmo Kontula ja Juho Saari. Yksinäisyys ei ole ilmiönä uusi, mutta eri viestintäkanavat, internet ja esimerkiksi Suomi24-kanava ovat tehneet sen näkyväksi.

ilmiöt
Nainen pöydän ääressä
Yle

Helsinkiläinen Pirkko Helakorpi on asunut yksin koko aikuisikänsä. Arviolta 300 000 yli 70-vuotiasta kärsii Suomessa yksinäisyydestä. Helakorven elämäntapaa tukee oma aktiivisuus, toimivat sukulaissuhteet sekä HelsinkiMission vapaaehtoisten keikka-apu.

– Minä tiedän, kun soitan sinne kaks, kolme päivää aikaisemmin, että aina tulee joku vapaaehtoinen auttamaan. Yhteisen kauppareissun jälkeen tullaan sitten tänne ja kahvitellaan ehkä ja jutellaan. Se ei ole pelkkä kauppareissu. Siinä vaan tuntuu niin hyvältä kohdata näitä ihania ihmisiä, Helakorpi iloitsee.

Yksinäisyys ei kuitenkaan vaivaa pelkästään ikäihmisiä. Usein tai jatkuvasti itsensä yksinäiseksi tuntevia on kaikissa ikäryhmissä lapsista vanhuksiin. Yksinäisyyttä voi kokea myös parisuhteessa.

– Monet meidän vanhuksistamme voivat erittäin hyvin ja he ovat investoineet sosiaalisiin suhteisiinsa ja tavallaan he nyt keräävät sitä satoa vanhoilla päivillään. Heillä on runsas, aktiivinen sosiaalinen elämä, muistuttaa Suomalaisten yksinäisyys -tutkimuksen toinen vetäjä, hyvinvointisosiologian professori Juho Saari.

Suurten kaupunkien sinkkuilmiö on kansainvälinen

Yhden hengen talouksien määrä on Suomessa yli kaksinkertaistunut 35 vuodessa. Jatkuvasti lisääntyvä yksin asuminen Suomessa ei varmasti helpota ihmisten yksinäisyyskokemusta. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2013 yli miljoona yhden hengen taloutta.

Aikuisväestön kasvanut sinkkuilmiö on kansainvälinen ja se keskittyy suuriin kaupunkeihin. Yksi ilmiötä ruokkiva tekijä on elintason kasvu. Yksin eläminen on mahdollista, vaikka se ei lisäisi hyvinvointia.

– Meillä on varaa asua yksin. Meidän ei ole pakko asua lasten vanhempiensa kanssa ja vanhempien isovanhempiensa kanssa. Kääntöpuoli siinä on se, että me enenevässä määrin joudumme hakemaan ne meille tärkeät ihmiset kotitalouksiemme ulkopuolelta. Yksin elävä henkilö joutuu hankkimaan oman keittiön, oman olohuoneen ja siitä väistämättä seuraa pienituloisuutta ennen kaikkea asumismenojen jälkeen, Saari luettelee yksin elämisen hintaa.

Juho Saari
Yle

Yksin eläjiä enemmän kuin lapsiperheitä

Yksin eläjien talouksia oli vuonna 2013 jo enemmän kuin lapsiperheitä, joita oli samana vuonna vähän yli 865 000. Vielä 15 vuotta sitten, vuonna 2000, useamman hengen taloudet olivat tavallisempia. Tilastokeskus ei tilastoi mitään muuta yksin eläjien elämäntavoista.

– Jos meillä on paljon yksinäisiä, meillä on paljon palvelujen käyttöä ja meillä on paljon huonosti voivia ihmisiä. Suomalaisen yhteiskunnan toimivuuden kannalta yksinäisyys on keskeinen ongelma. Yksinäisyys lisää sairastavuutta, verenkiertosairauksia ja stressiä. Kiistatta se näyttää lisäävän kuolleisuutta. Siellä löytyy lohtusyömistä, päihteiden käyttöä, kroonista porno-addiktiota, ylipainoa. Mutta yksinäisten ryhmässä on myös hyvin paljon niitä, jotka ovat hyvin aktiivisesti liikkuvia ja silloin heidän fyysinen kuntonsa on parempi, Juho Saari kertoo.

Helsingin yksin eläjien tilannetta on luvattu selvittää

Helsingissä (siirryt toiseen palveluun) yksin asuvia on yli 150 000, lähes puolet kotitalouksista. Kaupunki aikoo selvittää yksin asuvien tilannetta.

Sosiaalialan järjestö HelsinkiMissio pyörittää Helsingissä aktiivista vapaaehtoistoimintaa, missä niin sanotut keikkalaiset auttavat ikäihmisiä arjen pulmatilanteissa. Keikka-auttaja lähtee tarvittaessa esimerkiksi saattajaksi lääkärikäynnille tai auttaa verhojen ripustamisessa. Toiminnan tavoitteena on myös yksinäisyyden ehkäiseminen ja lievittäminen.

– Me olemme siirtymässä siihen maailmaan, joka asuu kaupungeissa ja siellä ihmissuhteiden ylläpitäminen on haastavampaa kuin maaseudulla, jossa ne tulevat ikään kuin pakosta sen yhteisön kautta. Meidän on hyvin helppoa yksilöllistää yksinäisyys ja ajatella, että se on yksilön ominaisuus. Se ei ole sitä. Se on hyvin voimakkaasti kytkeytynyt siihen miten yhteisö toimii. Eli miten ja missä ihmiset kohtaavat, tutkija Juho Saari sanoo.