"Hengissä pysyn, mutta en voi elää" – köyhä vanhus säästää ruuasta ja joutuu vangiksi kotiinsa

Vanhusten asiat kiinnostavat aidosti todella harvoja. Se näkyy esimerkiksi eläkkeiden suuruudessa ja palvelurakenteissa. Näin toteaa tutkija Helky Häkli, jonka mukaan köyhyysloukussa elävä vanhus säästää usein esimerkiksi syömisessä ja liikkumisessa.

terveys
Vanhuksen kädet ristissä.
Terri Niemi / Yle

– Vanhan miehen lounas oli lähikaupasta tuotu säilykepurkki, jossa oli lihakeittoa. Hän söi keittoa kaksi päivää ja lämmitti sitä laskemalla kuumaa kraanavettä sekaan. Mies yritti siis säästää myös sähköä, muistelee tutkija ja yliopistonopettaja Helky Häkli ikävää kohtaamista köyhän vanhuksen kanssa.

Köyhä vanhus säästää tyypillisesti nimenomaan ruuasta, ja lautaselle päätyy helposti hyvin epäterveellistä ruokaa.

– Kun ei enää itse kykene valmistamaan ruokaa, on sen varassa, mitä kaupasta saa valmiina.

Suurempi osa köyhyysloukussa olevista vanhuksista on Häklin mukaan naisia, jotka ovat aluksi saattaneet hoitaa perhettään ja ovat loppujen lopuksi vielä omaishoitajia. Esimerkiksi omille lapsille tilanteesta ei välttämättä haluta kertoa häpeän tai huolestuttamisen pelon vuoksi.

Vankina kotona

Häkli puhuu esimerkeissään takuueläkettä, eli 700 euroa kuukaudessa saavista vanhuksista. Ruuan lisäksi rahattomuuden takia saatetaan säästää lääkärikuluissa tai lääkkeitä syödään määrättyä vähemmän. Köyhyys voi pakottaa jäämään kotiin.

– Nämä ihmiset sanovat, että "Hengissä pysyn, mutta en voi elää". He ovat vangittuina kotiin, kun omilla jaloilla liikkuminen ei onnistu. Liikkuminen kaikella muulla tapaa maksaa.

Häklin mukaan kädestä suuhun elävien vanhusten kodit ovat yleensä hyvin likaisia. Taustalla on tuki- ja liikuntaelinsairauksia, joiden takia siivoaminen on mahdotonta.

Kotona asuminen sujuu vain heiltä, joilla on varaa ostaa palveluja.

Helky Häklin, yliopistonopettaja

– Julkisista palveluista on jo aikoja sitten leikattu se, että tehtäisiin perussiivouksia. Se pitäisi ostaa yksityiseltä.

Kun raha ei tahdo riittää ruokaan tai ruokapalveluun, ei sitä riitä siivouspalveluunkaan.

Kaikkivoipaisuuden harhaa ja ikärasismia

Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa on korostettu viime aikoina ajatusta siitä, että vanhusten tulisi olla kotonaan mahdollisimman pitkään. Tämä "kotona loppuun asti missio" saa Häkliltä kritiikkiä.

– Ihmisten elämässä tulee aina olemaan tilanteita, jolloin ei ole enää inhimillistä asua kotona. Nyt kotona on valtava määrä ihmisiä, joiden ei kuuluisi olla siellä. Kotona asuminen sujuu vain heiltä, joilla on varaa ostaa palveluja.

Häkli toivoo, että keskustelussa vanhusten köyhyydestä tulisi esiin ainakin kaksi asiaa. Ensimmäisenä hän puhuu kaikkivoipaisuuden harhasta.

– Ajatellaan, että elämä on täysin meidän käsissämme. Se on täydellinen vahvuuden harha ja valhe, koska kenelle tahansa meistä voi tapahtua mitä tahansa, minkä vuoksi esimerkiksi taloudellinen tilanne romahtaa.

Toisena hän mainitsee ikärasismin, jonka vuoksi vanhusten eteen ei tehdä tarpeeksi.

– Sen ikäryhmän asiat kiinnostavat aidosti todella harvoja. Se näkyy esimerkiksi eläkkeiden suuruuksissa ja siinä kuinka palvelut rakennetaan, Häkli toteaa.