Sananen – Kirje taistelijalle

Pohjassa killittää joku. Suomi varustautuu sotaan. Aivan aluksi pommitetaan reserviläisiä kirjeillä. Toisaalta aina on jännää ja mukavaa saada kirje.

Näkökulmat
Mikko Maasola
YLE Keski-Suomi / Riikka Pennanen

Joko olet saanut tornikirjeen, kysyi saunassa sählytoverini. Minulta putosi leuka kiuluun ja hämärää kun oli, en löytänyt sitä heti vastakysymystä muotoilemaan. Kohta se tulee, toveri lietsoi. Siinä kerrotaan sinunkin loppusijoituspaikka. Löysin puhe-elimeni. Jaa, että Jehovan todistajat ovat päättäneet loppusijoituspaikkani!! Näinkö rangaistaan, kun en avannut ovea!? Istu alas, komensi saunamajuri. Se tornikirje tulee puolustusvoimilta.

Ainahan saunassa vaipuu, mutta harvoin näin syvälle. En kerta kaikkiaan muistanut, että olen Taistelija. Jotenkin elämä on tuntunut taistelulta vasta armeijan jälkeen, ruotuväessä kaikki oli auvoista. Munkkia meni. Tyttöystävä odotti. Minä odotin paljon. Taistelu tulee lopulta aina yllätyksenä.

Mikäs taistelija sitä olikaan? Jostain poterosta kaivan sanan korohoro. Sellainenko olin? En haluaisi enää ehkä olla.

Korohoro. Sellainenko olin?

Puolustusvoimat postittaa toukokuussa 900 000 kirjettä reserviläisille. Ymmärrän, että näinä vaikeina aikoina Postia on tuettava, mutta lopultakin kyse on suuremmista asioista. Puolustusvoimat oli melkein itsekin unohtanut kotirintamajoukot, valtavan reservinsä olemassaolon. Ainakin yhteydenpito on puuttunut. Nyt on tullut aika kysyä, mitä meille taistelijoille kuuluu. Onko vielä molemmat jalat? Vai tekikö taistelu sokeritautia vastaan rynnäkkökivääristä toistaiseksi tarpeettoman?

Yleinen asevelvollisuus on katoava luonnonvara. Suomi on kohta Euroopassa viimeinen vanhaan hyvään uskova. Meillä riittää sisua, vaikka sitä ei näe. Isänmaallisuus on kuin sauna. Se saa jo sanana herkistymään ja lämmön päälle. Jos vain saamme käpertyä saunaan, tai isänmaallisuuteen, mikään paha ei meitä horjuta. Kylmä on vain lasissa. Varsinkin kännissä suomalainen mies tunnistaa sisäisen taistelijansa. Olemme valmiita lähtemään rajalle - suoraan saunasta. Enää aamulla ei jaksa ottaa asiaa esille.

Mutta että postia tulee. Puolustusvoimien operaatiopäällikkö Mika Peltonen kertoo kirjeen tavoitteeksi kertoa meille reserviläisille määrätyistä uusista tehtävistä. Samalla kerätään tietoa siviilissä mahdollisesti saadusta lisäosaamisesta tai rajoitteista. Kirjeitä sinkoilee siis kahteen suuntaan, kuin sota- ja kotirintamilla aikoinaan.

Kun marssin kotiin sählymaila olalla uhmakkaasti keikkuen, mietin jo valmiiksi mitä lisäosaamista sitä taistelumielessä on viime vuosikymmeninä saanutkaan. Noo..o… ainakin säänmukainen pukeutuminen on nyt keski-ikäisenä itsestäänselvyys. Samaa ei voi sanoa villistä nuoruudesta. Sitte… tämä sähly on opettanut paljon. Isompien varpaille ei kannata astua. Maalin edessä kannattaa suojata munat. Huonokin laukaus on parempi kuin ei laukausta ollenkaan.

Säänmukainen pukeutuminen on nyt keski-ikäisenä itsestäänselvyys.

Rajoitteet? Taistelijan polvet eivät ole varsinaisesti parantuneet sählyn myötä. Toimistoympäristössä tuppaa verenpaine nousemaan, että sijoittakaa pliis sodassa ulkohommiin. Raitis ilma on keski-ikäisen suurin ilonaihe. Siinä vaikka suostuu vähän taistelemaankin samalla, kun saa nuuhkuttaa kevään virtauksia. Taloyhtiön talkoissakin olen aina virtaa törsöllään!

Isossa kuvassa ajattelen työikäistemme pahaa alkoholiongelmaa ja ylipainoa. Siinä sitä on taistelijoita. Sitkeimmät sissit ovat myös itselleen vaarallisia. On meillä rajoitteita.

Ennen kaikkea puolustusvoimien kirje on testi tavoitetaanko joukot. Se on kriisissä tärkeä asia. Monia on jo nyt vaikea saada kiinni. Viimeisin Facebook-päivitys saattaa olla nesterallin ajoilta. Entäs kun vasiten kutsuttaisiin kylmälle talolle? Ja aika tympeisiin hommiin.

Ketuttaa jo nyt, jos maksettu mindfulness-kurssi jää väliin. Kuka korvaa?!

Maallikkosaarnaaja Maasola