Kuvataiteilijat haluavat palkkaa

Kuvataiteilijat ja muotoilijat haluavat palkkaa työstään. Suomeen ajetaan Ruotsin kaltaista mallia, jossa taidemuseot maksavat taiteilijalle näyttelyn eteen tekemästä työstä. Museoissa hankkeeseen suhtaudutaan epäillen.

kuvataide
Kuvanveistäjä Jasmin Anoschkin työstää puuveistosta.
Kuvanveistäjä Jasmin Anoschkin työstää puuveistosta.Yle

Lastut sinkoilevat, kun kuvanveistäjä Jasmin Anoschkin työstää isoa puuveistostaan. Tulossa on useampikin näyttely, joten kiirettä piisaa. Palkkaa taiteilija ei työstään saa.

– Apurahoja jaetaan liian vähän ja ne ovat liian pieniä. Niillä mahdollistetaan toimiminen - maksetaan työhuone-, materiaali- ja näyttelykulut. Mutta palkka puuttuu.

Kuvataiteilijat ovat taiteilijoiden köyhälistöä. Viime vuonna julkaistun Taiteiljan asema 2010 -tutkimuksen mukaan kuvataiteiljat ovat huonoiten toimeentuleva taiteilijaryhmä, jonka tulotaso suhteessa muuhun väestöön on pudonnut merkittävästi 15 vuoden aikana. Myös kuvataiteen julkinen tuki on esimerkiksi näyttämö-, sävel- ja tanssitaiteita pienempää.

Tilanteeseen halutaan nyt muutos ja mallia haetaan Ruotsista. Ruotsissa on ollut vuodesta 2009 käytössä niin sanottu MU-sopimus, joka takaa taiteilijalle palkkion työstään.

– Suomessa museoalan sopimuskäytännöt ovat epäselviä ja vaihtelevia. Ne jättävät taiteilijan heikkoon asemaan. Tarvitsemme ylipäänsä alalle yleissitovan sopimuksen, sanoo muotoilijoita edustavan teollisuustaiteen liiton Ornamon toiminnanjohtaja Salla Heinänen.

– Lisäksi haluamme, että taiteilija saa työstään korvauksen. Taiteilija on museonäyttelyn rakentamiseen osallistuvista ainoa, joka ei saa korvausta työstään. Taiteilijuus on ammatti, josta kuuluu saada palkkaa.

Apurahat mahdollistavat toimimisen. Mutta palkka puuttuu.

kuvanveistäjä Jasmin Anoschkin

Suomen taidemuseoita edustavassa Museoliitossa tilanne nähdään toisin.

– Museot maksavat taiteilijalle tekijänoikeus- ja näyttelykorvauksia. Näyttelyt tekevät taiteilijaa tunnetuksi ja auttavat häntä meritoitumaan. Museot myös vastaavat näyttelyn rakentamisesta aiheutuvista kustannuksista, toisin kuin esimerkiksi taidegalleriat. Eli vaikka varsinaista taiteilijapalkkaa ei ole, museoilla on jo nyt merkitystä taiteilijoiden taloustilanteelle, sanoo pääsihteeri Kimmo Levä.

Hintahaitari satasista kymmeniin tuhansiin

Tarkkaa arviota näyttelypalkkion suuruudesta ei ole. Ruotsissa palkkio riippuu muun muassa museon koosta, näyttelyyn osallistuvien taiteilijoiden sekä esillä olevien teosten määrästä. Museoliiton Levän arvelee, että ryhmänäyttely olisi kalliimpi kuin yksittäisen taiteilijan näyttely. Osviittaa näyttelypalkkioon suuruudesta saa Ornamon Design-museossa viime syksynä toteutettamasta pilottiprojektista.

– Yhdelle taiteilijalle maksettu korvaus oli pienimmillään 250 euroa. Näyttelybudjetti oli 150 000 euroa, josta taiteilijapalkkioiden osuus oli 20 000 euroa. Se on lopulta aika pieni osuus koko näyttelyn budjetista, arvioi Ornamon Heinänen.

Näyttelyyn osallistuneet taiteilijat pitivät myös työaikakirjanpitoa, jotta saataisiin tietoa siitä, kuinka paljon näyttelyt työllistävät taiteilijoita.

– Vaihtelua käytetyssä työajassa oli paljon. Joillakin näyttelyn valmisteluun meni 10 tuntia, toisilla useita satoja tunteja.

– Eniten aikaa kului itse teoksen tekemiseen. Lisäksi materiaalien hankinta, pakkaaminen ja toimittaminen museoon, teoksen valokuvaus, ripustus ja markkinointi teettivät työtä, kertoo Salla Heinänen.

"Kulttuurissa liikkuu aika paljon rahaa"

Ornamon ja Design-museon pilottihanke toteutettiin Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän tuen avulla. Tässä tullaankin oleellisen äärelle. Kuka maksaa taiteilijan palkkion? Ruotsissa MU-sopimus on käytössä julkista tukea saavissa taidemuseoissa. Se on myös lähtökohta Suomessa, tosin tavoitteet ovat kauempana.

– Haluamme palkkiojärjestelmän koko alalle, myös yksityisiin museoihin ja gallerioihin. Jostain pitää kuitenkin aloittaa.

Museoliitossa ihmetelään, mistä raha otettaisiin.

Museoilla jo nyt merkitystä taiteilijoiden taloudelle.

pääsihteeri Kimmo Levä

– Museoilla ei ole varaa lisäkustannuksiin. Jos tällainen järjestelmä Suomeen tulee, sille täytyy löytää kolmas osapuoli maksajaksi. Helposti voisi ajatella, että maksaja olisi valtio, sanoo pääsihteeri Kimmo Levä.

– Ongelma on se, ettei valtion suunnalta ole luvassa museoille lisärahaa. Päinvastoin, valtionosuuksia leikataan.

Taidemuseoissa pelätään, että palkkiojärjestelmä johtaisi siihen, ettei sen piiriin kuuluvien taiteilijoiden näyttelyitä olisi varaa järjestää. Museoissa olisi esillä yhä enemmän omien kokoelmien töitä tai kuolleiden taiteilijoiden teoksia. Ornamossa nähdään asia toisin.

– En usko, että tässä syntyisi välttämättä uusia kustannuksia. Kulttuurissa liikkuu jo nyt aika paljon rahaa. Kyse on siitä, voidaanko tuo raha jakaa uudella tavalla. Eli nyt haetaan uusia tapoja toteuttaa näyttelyitä ja taiteellista työtä, pohtii Ornamon toiminnajohtaja Salla Heinänen.

Väistyvä kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen on asettanut työryhmän selvittämään taidenäyttelyiden järjestämiseen liittyviä sopimus- ja korvauskäytäntöjä. Mukana ovat sekä Ornamo että Museoliitto. Työryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa viime viikolla ja valmista pitäisi olla vuoden loppuun mennessä. MU-sopimus on keskeisesti työryhmän asialistalla. Se on myös sekä Ornamon että Suomen Taiteilijaseuran hallitusohjelmatavoitteiden kärjessä.

– Tuleva pääministeri Juha Sipilä on korostanut luovan talouden merkitystä Suomen nousun lähteenä. Uskomme, että kuvataide kuuluu tähän osioon, sanoo Ornamon Salla Heinänen.