Tutkimus: Liiku keski-ikäisenä – kävelet omin jaloin myös vanhuksena

20–64-vuotiaina aktiivisemmin liikkuneilla kyky kävellä pidemmän matkaa oli kaksi kertaa suurempi. Liikuntaan motivoivat syyt eroavat aktiivisten ja ei-aktiivisten välillä selvästi.

terveys
Sauvakävelijöitä metsätiellä.
Derrick Frilund / Yle

Liikuntaan kannattaa satsata aikaa keski-iässä, sillä se vähentää raihnaisuutta vanhuksena, selviää Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa.

Terveystieteiden lisensiaatti Päivi Tikkasen väitöskirjatutkimuksessa on käytetty aineistona Kuopiossa vuosina 2004–2007 tehtyä Ikääntyneiden Hyvän Hoidon Strategia -interventiotutkimusta, jossa oli mukana yhteensä vähintään tuhat 75-vuotiasta osallistujaa. Aineistona käytettiin myös mukana olevien muistikuvia omasta liikkumisestaan 20–64-vuotiaina.

Tutkimuksen mukaan keski-iässä harrastettu säännöllinen liikunta mahdollistaa paremman liikkumiskyvyn vanhana.

– Tässä havaittiin selkeästi, että keski-iässä aktiivisemmin liikkuneilla kyky kävellä pidemmän matkaa onnistui kaksi kertaa todennäköisemmin. Ero on todella merkittävä, kertoo Tikkanen.

Tikkanen sanoo, että pidemmän matkan kävelyn onnistuminen kuvaa hyvin yleistä liikkumiskykyä. Se kertoo myös, kuinka hyvin ihminen pystyy käymään itsenäisesti asioilla ulkona ja toimimaan arjessa.

Miehillä nopeampi kävely ja parempi käden puristusvoima

Tutkimuksessa havaittiin myös, että miehillä lisäksi keski-iän aktiivisuus näkyy nopeampana kävelynä ja käden parempana puristusvoimana. Naisilla tätä eroa ei ollut.

– Luulen, että elämänaikainen liikunta naisilla on toisenlaista. Arkiaskareet ovat keveämpiä ja miehillä tulee luonnostaan esimerkiksi alaraajojen lihasvoimaa harjoittavia asioita. Se vaikuttaa heti kävelynopeuteen ja sen säilymiseen, selventää Tikkanen.

Tutkimus osoittaa myös sen, että liikunta-aktiivisuus säilyy tavallisesti läpi elämän. Itsenäinen liikkuminen vanhuksena oli todennäköisempää keski-iässä aktiivisemmin liikkuneilla.

– Jos on ollut vähän liikkuva nuorempana, niin todennäköisesti on sitä myös iäkkäämpänä ja sama sitten myös aktiivisilla.

Liikkumiseen motivoivat syyt erilaisia

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että liikuntaan motivoivat syyt ovat erilaiset aktiivisilla ja ei aktiivisilla henkilöillä.

– Tämä oli aika yllättävää, Tikkanen kommentoi.

Kaikille yhteinen syy liikkumiseen oli oman terveyden ylläpito, joka oli tärkein syy. Lisäksi aktiiviset oikeasti tykkäävät ja nauttivat liikkumisesta ja haluavat päästä liikkumaan sen mukavuuden vuoksi. Ei aktiivisille muut syyt olivat Tikkasen mukaan yhdistelmä monista eri asioista.

– Siellä oli sosiaalisia ja psykologisia syitä. He myös tarvitsivat ammattilaisen ohjausta ja jonkinlaisen kimmokkeen liikkumiselle.

– Tällainen ohjaus on ehdottoman tärkeää. Suosittelen kaikkiin kohtaamisiin keskustelua liikkumisesta ja liikunnasta olipa sitten kyse esimerkiksi lääkärin vastaanotosta tai kotihoidosta.

Tikkanen muistuttaa myös, että ikäihmisten liikuntaan on syytä laatia yksilöllinen ohjelma, joka pohjautuu omaan terveydentilaan.

Terveystieteiden lisensiaatti Päivi Tikkasen kansanterveystieteen ja gerontologian alan väitöstutkimus tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa toukokuun alussa.