Keskiajan pappiloiden etsiminen vaatii tarkkaa salapoliisityötä

Suomessa oli keskiajalla useita seurakuntia ja niiden kivikirkkoja on yhä käytössä. Keskiaikaisia pappiloita sen sijaan saakin hakea suurennuslasilla, vaikka seurakuntaa ei voinut tuolloin lain mukaan perustaa ilman kirkkoa ja pappilaa. Maastosta vanhoja pappiloita on vaikea etsiä, mutta asiakirjoista saa sentään vihiä. Pappiloita metsästävä tutkija uskoo, että todisteita vielä löytyy.

kulttuuri
Hauhon pappila
Hanna-Maria Pellinen

Filosofian maisteri Hanna-Maria Pellinen Turun yliopistosta on tehnyt viimeiset vuodet salapoliisityötä selvittääkseen Hämeen pappiloiden olemassaoloa. Hän uskoo keskiaikaisten pappiloiden olemassaoloon.

– Varmasti osa pappiloista periytyy yhtä kauaksi kuin seurakuntia on ollut, mutta niistä ei ole säilynyt kirjallisia tietoja. Vanhimmat tiedot Suomen pappiloista tunnetaan Kalannista 1400-luvulta. Hämeestä vanhimmat kirjalliset tiedot ovat vasta 1500-luvulta.

Seurakuntia Hämeessäkin on ollut viimeistään 1300-luvulla ja vanhin pappiloihin liittyvä tunnettu asetus on 1200-luvun lopulta.

Aina tämä pappilan rakentaminen ei heti toteutunut.

Hanna-Maria Pellinen

– Varsinkin 1300-luvun laeissa oli edellytyksenä itsenäisen seurakunnan perustamiselle, että seurakunnan tuli rakentaa kirkko ja pappila. Eri lähteistä tosin tiedetään, että aina tämä pappilan rakentaminen ei heti toteutunut, kertoo Hanna-Maria Pellinen.

Pappiloiden rakentamiset aiheuttivat riitoja

Keskiaikana pappila oli erilainen käsite kuin tänään. Nykyajan ihmiselle kuva vanhasta pappilasta on kaunis talo kirkon kupeessa, jossa pappi asui ja hoiti virkaansa.

– Tämä käsitys syntyi paljon myöhemmin. Keskiajalla pappila oli suuri tila, jossa oli useita rakennuksia, metsää, peltoa ja kalavesiä, sillä pappila oli papille tärkeä tulonlähde. Koska pappilaa varten tarvittiin paljon maata, se aiheutti myös riitoja, sillä tuskin monikaan halusi lohkoa omista maistaan osia pappilalle, kertoo Hanna-Maria Pellinen.

Pappilakulttuuri, jossa pappi perheineen asui pappilassa, on myöhempien aikojen perua.

Hanna-Maria Pellinen

– Pappila oli alun perin erityisesti virkatalo. Pappi ei välttämättä asunut pappilassa, vaan pappilaa hoiti joku muu henkilö. Pappilakulttuuri, jossa pappi perheineen asui pappilassa, on myöhempien aikojen perua. Toinen keskiaikainen hämäläinen erikoisuus on se, että pappilat olivat monesti kaukana, jopa kilometrien päässä kirkosta. Johtuiko se siitä, että kirkon vieressä ei ollut hyvää viljelymaata, vai siitä, että hitaasti kristinuskon omaksuneet hämäläiset eivät halunneet luovuttaa maitaan pappilalle, on vaikea sanoa. Syitä on varmaan useita, miettii Pellinen.

Pappilan seitsemän huonetta – ja oluthuone

Vanhoissa määräyksissä annettiin pappilalle koko: niissä tuli olla seitsemän huonetta. Keskiajalla se ei kuitenkaan tarkoittanut seitsemän huoneen kartanoa.

Keskiajalla ei ollut vielä jakoa päärakennuksiin ja sivurakennuksiin, vaan oli eräänlainen asuinrakennuskompleksi, jossa saattoi olla muutama kamari.

Hieman myöhemmältä ajalta on tietoa myös oluthuoneesta.

Hanna-Maria Pellinen

– Seitsemällä huoneella tarkoitettiin sitä, että pappilassa oli seitsemään eri toimintoon tarkoitettua huonetta tai erillistä rakennusta. Siihen kuului asuinrakennuksia, karjasuoja ja erilaisia aittoja, joissa säilytettiin tavaroita. Hieman myöhemmältä ajalta on tietoa myös oluthuoneesta, joka näytti olleen tärkeä huone pappilassa, vaikka ei ollutkaan määräyksissä mukana, naureskelee Pellinen.

Todisteet keskiajan pappiloista kiven alla

Keskiajan pappiloista ei ole arkeologisia havaintoja Hämeestä. Osittain syynä voi olla tutkimuksen puute.

– Ahvenanmaalta on löydetty useitakin keskiaikaisia pappilan pohjia, kivijalkoja, kellareita ja jopa kivipappilan rauniot. Myös Varsinais-Suomessa on useita keskiaikaiseksi ajoitettuja kellareita, jotka sijaitsevat vielä nykyaikaisten pappilarakennusten alla, kertoo Pellinen.

Pellinen arvioi, että onkin todennäköistä, että Hämeessäkin olisi sellaisia löydettävissä, mutta niitä ei tunneta.

– Esimerkiksi Vanajan pappilasta tiedetään, että 1760-luvulla siellä on täytetty maalla vanha heikkokuntoinen kivinen holvattu kellari, joka on edelleen jossain siellä pappilan mailla, maan alla, mutta sitä ei tiedetä missä se sijaitsee. Tarvitaan lisää tutkimusta, kiteyttää keskiajan pappiloista väitöskirjaa tekevä Hanna-Maria Pellinen.