Kirkkoherra, seurakuntaemäntä ja erikoisammattimies – sukupuolineutraalius ei yllä kaikkiin kirkon virkanimikkeisiin

Suomen kielen lautakunta on suositellut sukupuolineutraalia kielenkäyttöä ammattinimikkeissä, mutta seurakunnissa on yhä kirkkoherroja, erityisammattimiehiä ja seurakuntaemäntiä. Hämeenlinnan seurakuntayhtymä on päättänyt luopua perinteikkäästä suntion virkanimikkeestä.

seurakunnat
Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kirkkoherra Timo Kalaja
Vilja Tamminen

Suomen kielen lautakunta suosittaa sukupuolineutraaleja ilmauksia luotaessa uusia tehtävänimikkeitä. Lautakunta suosittaa, että myös nykyisessä säädöskielessä käytettyjä nimikkeitä vaihdettaisiin sukupuolineutraaleihin silloin, kun vaihdoksiin tarjoutuu mahdollisuus muiden uudistusten yhteydessä.

Seurakuntien palveluksessa on kuitenkin esimerkiksi seurakuntaemäntiä, erikoisammattimiehiä ja kirkkoherroja. Hämeenlinnan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja, Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kirkkoherra Timo Kalaja kertoo, että kirkkoherra-nimike pohjautuu käännösvirheeseen. (Toim. huom. katso päivitys jutun lopusta.)

– Nimikkeet nousevat kirkon virkaehtosopimuksesta. Kirkkoherra naisen virkanimikkeenä on tietysti vähän huvittava, mutta tämä nimike tulee ruotsin kielestä sanasta kyrkoherde, mikä on ääntämyksellisestikin poikkeava. Sitä ei äännetä "härde" vaan "heerde", koska sen alkuperäinen merkitys on paimen. Kirkkopaimen olisi paljon oikeampi nimitys.

– Tämä on peräisin kaukaa niiltä vuosisadoilta, jolloin pitäjän oppinein ihminen oli kirkkoherra, joka johti jopa pitäjän kokoukset 1860-luvulle asti, kunnes pitäjän hallinto ja seurakuntahallinto erotettiin toisistaan, Kalaja kertoo.

Tuomiokapitulikin käännösmoka

Timo Kalaja ei ota kantaa siihen, pitäisikö kirkon pohtia virkanimikkeiden uudistamista sukupuolineutraalimpaan suuntaan.

– Tähän asiaan ei ole puututtu. En sano olisiko sille tarvetta tai ei. Noin 15-20 vuotta sitten tehtiin muutos, että ei vakinaisessa papinvirassa olevan papin nimitys virallinen apulainen muutettiin seurakuntapastoriksi. Kappalainen taas on vanha nimitys vakituisessa virassa olevalle papille, se tulee kappeliseurakunnan papista.

– Toinen käännösvirhe on tuomiokapituli, ei sillä ole alun perin ollut tuomion kanssa mitään tekemistä. Latinankielinen domus capituli tarkoitti piispan kotitaloa. Kirjaimellisesti "talo lukukappale", eli talo, jossa luettiin lukukappale, Kalaja valottaa.

Hämeenlinnassa suntio-nimike historiaan

Hämeenlinnan seurakuntayhtymän henkilöstöorganisaatio muuttuu toukokuun alusta. Kiinteistö- ja hautaustoimi yhdistyvät ja samalla samaa työtä tekevien tehtävänimikkeet on yhtenäistetty, kerrotaan seurakuntayhtymän tiedotteessa.

Muun muassa perinteikäs suntion virkanimike poistuu käytöstä ja jatkossa kirkoissa työskentelee vahtimestari. Kirkkoherra Timo Kalaja kertoo miksi.

– Suntio on yleensä ollut kirkossa sakastissa hoitamassa etukäteisvalmistelut ja jälkitoiminnot kuten siivoukset. Kun samat ihmiset tekevät myös seurakuntataloissa ovien avaamista ynnä muuta, niin se on enemmän vahtimestarityyppistä työtä. Kun sama ihminen tekee molemmissa paikoissa jopa samana päivänä työtä, niin haluttiin neutraalimpi nimitys. Suntion toimiala on kapeampi, hän tekee töitä vain kirkossa, kun taas vahtimestari tekee laajemminkin seurakuntataloissa töitä.

Kalajan mukaan luopuminen palasta kirkkohistoriaa harmittaa.

– Kyllä harmittaa, mutta ei ole mahdollisuutta pitää vain yhdessä paikassa suntion työtä tekevää ihmistä töissä. Tehtävänkuvan laajennuksen takia tähän lähdettiin.

Päivitetty 30.4.2015 kello 11:53: Toisin kuin Timo Kalaja jutussamme kertoo, kirkkoherra-sana ei perustu käännösvirheeseen. Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijan Taru Kolehmaisen mukaan (siirryt toiseen palveluun) suomen kirkkoherra-sanan takana on latinan sanoista dominus ecclesiae (= seurakunnan herra) ruotsiin käännetty kyrkoherre eli kirkkoherra. Nimitystä tavataan jo keskiaikaisissa teksteissä.