1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Kirjastoissa makaa arvokkaita levyharvinaisuuksia – tästä syystä niitä ei kannata varastaa

Monien kirjastojen levyhyllyissä lojuu aarteita, joista musiikkiosaston väki tuntee jopa hienoista mustasukkaisuutta. Syytä tunteeseen ei juuri enää ole, sillä musiikin lainaaminen kirjastoista vähenee yhä. Musiikkiosastojen olemassaoloa se ei uhkaa, sillä niiden rooli on muuttunut maailman mukana.

Kyösti Mäkelä näyttää digiajan toimittajalle Esko Pulliaiselle, kuinka vinyylisoitinta käytetään. Kuva: Arvo Vuorela / Yle

Musiikin jakelukanavien räjähdysmäinen kasvu on muuttanut kirjastojen musiikkiosastojen roolia. Elämäntyönsä kirjastojen musiikkiosastoille tehnyt Kyösti Mäkelä ei silti näe minkään uhkaavan osastojen olemassaoloa.

Saa nähdä, miten kirjastot onnistuvat neuvottelemaan esimerkiksi nettijakeluun pääsystä.

Osastonjohtaja Kyösti Mäkelä

– Esimerkiksi meidän kirjastossa nuotistoa käytetään runsaasti, ja ihmiset tulevat jatkuvasti kysymään erilaisia asioita musiikista. Tämän tyyppistä palvelua aivan varmasti tarvitaan tulevaisuudessakin, Jyväskylän kirjaston musiikkiosastoa johtava Mäkelä sanoo.

Mäkelän mielestä myös kirjaston hyvät tietokannat ovat korvaamattomat.

– Hakujärjestelmä on sellainen, että kaikki on yksittäisten kappaleiden tasolla löydettävissä. Sellaisia on aika vähän ja varsinkaan suomeksi.

Sen sijaan musiikin lainaaminen tulee Mäkelän mukaan väistämättä vähenemään.

– Saa nähdä, miten kirjastot onnistuvat neuvottelemaan esimerkiksi nettijakeluun pääsystä. Epäilen, että se tulee olemaan hyvin vaikea punnerrus.

CD-levy mullisti lainauksen

Vuonna 1972 Turussa musiikkiosaston tuntiapulaisen aloittanut Mäkelä ei ole työvuosiensa aikana joutunut taistelemaan osastonsa olemassaolon puolesta.

Monessa paikassa oli aluksi melkoista vastustusta, levyjä ei olisi haluttu antaa ihmisille pilattaviksi.

Osastonjohtaja Kyösti Mäkelä

Muutoksia on kuitenkin ollut, eikä niitä kaikkialla ole hyvällä katsottua. Mäkelä esimerkiksi kiersi entisen Keski-Suomen läänin musiikkikirjastotoiminnan aluekouluttajana kaikki maakunnan kirjastot läpi, kun musiikkiaineistot haluttiin vapauttaa lainattaviksi.

– Levyt olivat aikaisemmin vain kokoelmina kirjastoissa. Kyllä monessa paikassa oli aluksi melkoista vastustusta, levyjä ei olisi haluttu antaa ihmisille pilattaviksi, hän naurahtaa.

Musiikkiosastojen rooli alettiin Mäkelän mukaan ymmärtää kirjastotoiminnan osa-alueeksi koko maassa 1970-80 -luvuilla.

– Siihen tietysti vaikutti cd-levyjen tulo markkinoille, mikä mahdollisti musiikkiaineiston aikaisempaa kätevämmän siirtelyn ja logistiset ongelmat tulivat pienemmiksi kuin vinyylin kanssa.

Pioneerityötä hakujen kehittelyssä

Kyösti Mäkelä on vastikään palkittu Mikko Mäkelä -palkinnolla, joka myönnettiin pitkään kestäneestä, valtakunnallisesta työstä suomalaisen musiikkikirjastotyön kehittämiseksi.

Sopivilla kysymys-yhdistelmillä saadaan aika nopeasti esille kaikki, mitä meidän kokelmissa on.

Osastonjohtaja Kyösti Mäkelä

Mäkelä on tehnyt uraauurtavaa työtä esimerkiksi hakujen kehittelyssä.

Esimerkiksi kuolemattomimmat vappu-aiheiset kappaleet löytyisivät kirjastosta helposti indeksoinnin eli asia-sanoituksen avulla.

– Sopivilla kysymys-yhdistelmillä saadaan aika nopeasti esille kaikki, mitä meidän kokelmissa on. Vappuaattona niitä ei tosin enää ehkä saa, joku toinen on ne saattanut ehtiä jo lainata.

Mäkelän mukaan hakumenetelmien kehittelyssä on tehty paljon yhteistyötä myös ulkomaisten kirjastojen kanssa.

– Hakujärjestelmässä keskeistä on, millaisessa muodossa mikäkin asia esitetään ja miten viittaussuhteet asioiden välillä toimivat.

Kirjastossa harvinaisia aarteita

Kaupunginkirjastossa on aarteita, joiden lainaamisesta Mäkelä tuntee jopa pienoista mustasukkaisuutta.

– Semmoisiakin meillä on. Meillä on vielä vanha käsikirjasto olemassa, mita monissa muissa kirjastoissa ei enää ole, ja siellä on kyllä harvinaisia aarteita.

Niissä on kirjaston leimat, joten ei niitä kannata tulla varastamaan.

Osastonjohtaja Kyösti Mäkelä

Sellaisiksi Mäkelä nimeää esimerkiksi harvinaisiksi muuttuneet suomalaiset, kirjalliset äänilevyt ja äänilevykeräilijöiden luetteloissa melko hintavaksi arvioitu Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhlalevy vuodelta 1968.

– Tietysti kirjastossa on myös monia ensipainoksia, esimerkiksi jazz-levyistä, pop- ja rock -levyistä, joilla on huomattavakin keräilyarvo, mutta niitä on paljon käytetty, ne eivät ole enää niin sanottuja mint condition -esineitä. Sitä paitsi niissä on kirjaston leimat, joten ei niitä kannata tulla varastamaan.

Musiikkia, ei vain mielikuvia

Mäkelän mielestä musiikilla on ihmisille monta tehtävää.

– En väheksy sitäkään, että jotkut haluavat ympäröidä itsensä musiikkitapetilla. Se on ikään kuin ääniseinä, mikä ei herätä huomiota. Itse en erityisemmin välitä taustamusiikista.

Jos ihan pakko olisi valita autiolle saarelle vain yksi levy, niin varmaan se olisi jotain Bachia.

Osastojohtaja Kyösti Mäkelä

Toisessa ääripäässä ihmset uppoutuvat musiikkiin ja sen yhteyksiin. Mäkelälle ehkä mieluisinta on uppoutua musiikkiin, mutta hieman eri tavalla:

– Pelkästään musiikkiiin keskittyminen vaatii pidempiaikaista harrastamista, siihen ikään kuin pääsee. Silloin musiikki ei herätä mielikuvia, vaan se on itsessään jotain. Musiikki on ihmisiä uusintava elementti, se aktivoi aivoissa alueita, jotka tuottavat jotain sellaista hyvää, mitä mikään muu asia ei saa aikaiseksi.

Kun musiikki on elämäntyö, Mäkelä pitää mahdottomana tehtävää valita vain yksi ylitse muiden levy.

– Maailmassa on niin mielettömästi musiikkia, myös mielestä musiikkia on paljon. Sitten on vielä musiikkia, jota ei ole vielä edes kuullut. Jos ihan pakko olisi valita autiolle saarelle vain yksi levy, niin varmaan se olisi jotain Bachia, mahdollisimman iso boxi.

Kyösti Mäkelää haastatteli Mikko Maasola.