Tallielämä täyttää tyttöjen kirjahyllytkin - nuorten hevoskirjoilla on vankka lukijakunta

Nuorten hevoskirjoilla on vankkumaton lukijakunta, sillä ratsastus on säilyttänyt asemansa nuorten tyttöjen harrastuksena. Suuri osa hevoskirjoista on käännöksiä, mutta alalle tulee myös uusia kotimaisia kirjailijoita.

kirjallisuus
Hevosia kentällä.
Yle

Hevosista ja tallielämästä kertovat nuorten kirjat ovat suosittua luettavaa, sillä noin joka viides nuori harrastaa ratsastusta. Hevoskirjoille on siis paljon otollista lukijakuntaa. Helsingissä Husön ratsastuskoulussa käyvät Emilia Below ja Alisa Viitanen myöntävät lukevansa paljon, lähes yksinomaan hevoskirjoja.

- Kyllä me luetaan. Mä luen paljon Merja Jalon kirjoja, kertoo 11-vuotias Emilia.

Juuri Merja Jalon kirjat ovat hallinneet hevoskirjagenreä jo lähes 40 vuoden ajan. Tuottelias kirjailija julkaisee usean kirjan vuodessa, joten Nummelan ponitallista riittää luettavaa sukupolvelta toiselle. Julkisuutta kaihteleva Merja Jalo on kotimaisen heppakirjallisuuden kivijalka, mutta rinnalle tulee myös uusia kirjailijoita. Yksi heistä on Tiina Tanskanen, jonka Iitu-sarjaa on julkaistu kahden kirjan verran.

- Kirjoittelin hevostarinoita jo lapsena ja haaveilin pitkään kirjan kirjoittamisesta. Muutama vuosi sitten, kun olin saanut oppia kirjoittamiseen elokuvakoulussa, päätin toteuttaa haaveeni.

Salatut elämät päätyönä

Tanskanen on kirjoittamisen ammattilainen,

Tiina Tanskanen.
Tiina Tanskanen.Yle

sillä hän käsikirjoittaa työkseen Salatut elämät - sarjaa. Hevoskirjat syntyvät vapaa-ajalla. Tanskanen käy yhä ratsastamassa viikoittain, mutta ei myönnä vakoilevansa tallityttöjen elämää. Hänellä riittää ammennettavaa omasta nuoruudesta.

- Olen käynyt tallilla 6-vuotiaasat lähtien, joten minulla on omaa kokemusta tallielämästä vaikka kuinka paljon. Otan tosi paljon sieltä asioita kirjoihini. Ei tallielämä tunnu kovin paljon muuttuneen, aika samalta se näyttää kuin silloin, kun itse olin pieni, naurahtaa Tanskanen.

- Mulla on itsellä vähän samanlainen tarina taustalla kuin kirjojeni Iitulla. Sain ensimmäisen oman, kun olin viidennellä luokalla ja se hevonen oli aika hankala. Siitä se Iitun tarina lähti, omasta kokemuksesta.

Hevoskirjoista saa myös tietoa

Suuri osa hevoskirjoista on käännöskirjallisuutta, mutta kotimaisia tekijöitäkin riittää. Uusia tekijöitä nousee esiin aika ajoin. Hevoskirjojen suosio on vankkumatonta, joten uusille kirjailijoille on tilausta. Tavallista nuortenkirjaa myydään keskimääriin pari tuhatta kappaletta, mutta useimmat hevoskirjat yltävät useampiin tuhansiin, suosituimmat jopa kymmentätuhatta hipoviin myyntilukuihin.

Nuorten hiipuvasta lukuinnosta ollaan huolissaan, sillä etenkin harrastukset tuntuvat vievän kaiken ajan nuorilta. Mutta ratsastus tuntuu ruokkivan lukemista.

- Luen hevoskirjoja siksi, että niistä yleensä myös aina oppii jotain uutta hevosista, kertoo Husön tallilla käyvä Eliina Ekholm.

Juuri tietämystään Tanskanenkin haluaa kirjoissaan jakaa.

Hevonen.
Yle

- Vaikka nämä ovat juonivetoisia, niin haluan tuoda kirjoihin myös tietämystäni. Näistä voi mahdollisesti oppia jotain hevosten hoidosta, ratsastuksesta ja ennen kaikkea esteratsastuksesta, jota harrastin nuorena aktiivisesti.

Tanskanen kertoo myös itse ahmineensa hevoskirjoja nuorena.

- Muistan kyllä, kun niitä haettiin kirjastosta aina iso pino ja ne piti lukea heti kaikki.

Kirjailijalle viestiä Instassa

Hevoskirjallisuusgenre ei ole juuri muuttunut vuosikymmenten mukana. Juoni on aina vahvasti läsnä ja tietenkin hevostyttöjen väliset ystävyyssuhteet. Se mikä on muuttunut, on suhde kirjailijaan.

- Muistan kun raapustin Merja Jalolle kirjeen ollessani pieni. Olihan se nyt vähän vaikeampaa, kuin nykyään, jolloin kirjailijalle voi lähettää helposti viestejä Instagramissa. Olen tosi paljon netin kautta yhteyksissä lukijoihini. Se on tuonut aivan uudenlaista vuorovaikutusta, mikä on tosi mukavaa, hehkuttaa Tanskanen.