Suloisen karmeita muistoja kesäautoista – nyt kauppa kukoistaa netissä

Kesäautoja ostetaan edelleen paljon tutunkauppana tai autoliikkeiden vaihtoautopihoilta. Vilkkaimmin kesäautokauppa käy nyt internetissä. Kesäautoon on helppo perehtyä kotisohvalta ja kun autoja löytyy useilta nettitoreilta tuhansia, on helppo löytää sopiva auto jopa läheltä.

talous
Aurinko on patinoinut Carinan maalipinnan.
Jani Ilola / Yle
Hyvin patinoitunut Carina.
Kesäautoja ostettiin ennen tutun kauppana tai autoliikkeiden pihoilta. Nykyään kesäautokauppa käy vilkkaana internetin lukuisilla vaihtoautofoorumeilla. Videolla autokauppiaat kertovat näkemyksiään kesäautoista. Samalla selviää millaisen kesäauton saa 500 eurolla.

Heti kun kesärenkaat saa vaihtaa menopelien alle, alkaa myös kesäautokausi. Uusi auto ja laadukas käytetty auto ostetaan yleensä vakavasti harkiten. Kesäauton hankintaa ei aina tarvitse perustella järkisyillä.

Nettiin on perustettu lukuisia vaihtoautofoorumeita. Osa niistä on vain verkossa toimivia, osa on kytkeytynyt isompaan mediakokonaisuuteen ja osa on kivijalkakaupalla autoja myyvien liikkeiden laajennuksia uusille apajille.

Kesäautoja ei täällä autoliikkeessä kovin paljon enää ole.

Kimmo Hannula

Kivijalkakaupan ja verkkokaupan yhdistelmään luottaa Pohjanmaalta neljälletoista paikkakunnalle laajentunut Rinta-Joupin autoliike. Ketjun vaihtoautovalikoimaa voi selailla myös netissä.

– Kyllähän nettikaupan merkistys ja rooli on kasvanut koko ajan viime viime vuosina, mutta kyllä se on niinkun ilman muuta kivijalkakaupallakin on vielä iso rooli, etenkin mitä halvemmista autoista puhutaan, pohtii myyntipäällikkö Ilkka Häkkänen Jyväskylän Rinta-Joupissa.

Samoilla linjoilla on automyyjä Kimmo Hannula Jyväskylän Delta-Autossa.

– Kesäautoja ei täällä autoliikkeessä kovin paljon enää ole. Ne löytyy netistä tänä päivänä. Hintaluokassa kahden tonnin alapuolella suurin osa kaupoista tehdään netissä.

Ensimmäiset kesäautot muistetaan

Sekä Ilkka että Kimmo muistavat hyvin ensimmäisen kesäautonsa.

– Mulla oli semmonen Ooppelin Ascoona aikanaan, muistan sen oikein hyvin. Se tuli semmosena tutunkauppana silloin aikanaan. Kesä ajettiin ja oikein hyvin meni, muistelee Häkkänen.

– Sata A Datsuni, se oli semmonen sinapinvärinen ja sillä ajettiin niin kauan kun se jätti tien päälle. Sieltä se varmaan kerättiin pois tai roudattiin kaatopaikalle. Mä ostin sen kaverin isältä, haikailee Hannula.

Kesäautojen mittarehin on kertynyt reilusti ajokilometrejä.
Kesäautojen mittarehin on kertynyt reilusti ajokilometrejä.Jani Ilola / Yle

Suomessa vaihtoautojen verkkokaupoista ovat suurimpia nettiauto.com, autotalli.com ja autotie.fi. Nettiautossa oli vappupäivänä myynnissä yli 82000 vaihtoautoa ja Autotallissa noin 44000 autoa.

Oululainen Aape Valvio vinkkasi Nettiautossa myynnissä olevasta äidin miehen entisestä työautosta 1988 vuosimallin Mersusta.

– Se on Mercedes Benz 190 E, se on tuotu alun perin Ruotsista parikymmentä vuotta sitten. Äitin nykyisen miehen entinen auto, sillä on ajeltu päivittäisiä työmatkoja. Hän sai omalta pojalta uudemman Hondan, joten Mersu vapautui myyntiin.

Valkoisen Mersun mittariin on kertynyt liki puoli miljoonaa ajokilometriä. 600 euron hintapyyntöä Valvio pitää kohtuullisena.

– Nettiautossa ei ollut yhtään autoa 600 eurolla mikä olisi katsastettu ja ajokunnossa. Seuraavaan katsastukseen vuosi, kahdet renkaat, molemmissa kuusi milliä varaa, penkinlämmitiimet ja kattoluukku, kehuu Valvio.

Alajärvellä olevasta Mersusta oli tarjottu jo 400 euroa, mutta ihan sillä ei vielä kauppoja syntynyt.

Datsun 100 Aasta riittää tarinoita

Kesäautoina on eri aikakausina käytetty Ladoja, Kuplavolkkareita, Rätti-Sitikoita, pikku-Relluja, pikku-Fiiatteja ja Corollia. Fiat 600:sta kutsuttiin muuan muassa lypsyjakkaraksi ja pompannapeiksi. Eniten muistoja tuntuu kertyneen näppärän kokoiseen ja usein sinapinväriseen Datsun 100 A:han.

Joukkoistettu kesäautokysely Facebookissa poiki useita tarinoita tästä japanilaisesta pikkuautosta. Siitä löytyi muun muassa nuorten miesten arvostama aikansa innovaatio – mimmikippi. Yhdellä kädellä ja yhdellä vivulla apukuskin istuimen sai kellistettyä vaaka-asentoon. Jos vaikka matkanteko alkoi väsyttää.

Viiskymppinen Virpi muistelee Sata Aata vain hieman haikeana.

Paras muisto siitä on, kun sain sen vaihdettua pois.

Tuula Peltonen

– Kesän jälkeen tuli tietysti syksy ja vasta valoisan kesän jälkeen huomasin, että Datsunin valot eivät toimineetkaan. Niinpä päätin myydä auton. Tuttu poliisi tuli kyläilemään ja minä tietenkin fiksuna pyysin virkavallalta apua auton hinnan arvioimiseksi. No kaveri tuli pihalta takaisin ja sanoi, että jos et olisi tuttu, niin ottaisin kilvet pois, muistelee Virpi.

Jämsäläisellä Tuula Peltosella on hyviä muistoja 100 Aasta karvanoppineen kaikkineen.

– Mutta se ei ollut sinapinvärinen ja paras muisto siitä on, kun sain sen vaihdettua pois.

Huono muisto kirvelee Tuulaa vieläkin.

– Jätin Sata Aan parkkiin Joensuun rautatieasemalle mennessäni viikonlopputöihin messuille Tikkurilaan. Kun sunnuntaina tulin junalta ihmettelin, että onpa puhdas tuo kuskinpuoleinen ikkuna. Lähelle tullessa tajusin, ettei siinä ole lasia, vaan se oli murusina auton lattialla ja pienillä tuloillani hankitut huippustereot oli viety! Ehkä suurin synti oli se, että viritin stereoiden päälle sanomalehden – kaikki kätkettyhän kiinnostaa, muistelee Peltonen.

Valkoista keinokarvaa sisustuksena

Esa Salokorpi puolestaan tuunasi kesä-Datsuninsa oikein viimeisen päälle.

– Mulla oli sinappinen sadan amppeerin Datsun. Ja koskapa karvanopat eivät olleet kyllin, vuorasin auton ovet valkoisella keinokarvalla ja hattuhyllyn totta kai myös. Vuonna 1985 ajettiin sillä Mäntästä Eppujen keikalle Virroille about kolmantena päivänä kun olin saanut kortin, kirjoittaa Salokorpi.

Kuvittelin ehtiväni hypätä kyytiin.

Esa Salokorpi

Katkerin muisto Salokorvella liittyy talviautoiluun.

– Olin talvella pysäköinyt auton pikkutiellä liian lähelle tien laitaa ja pyörät putosivat tietty ojaan. No vahvana nuorena miehenä tietty nostin ja työnsin auton takaisin tielle siten, että vaihde oli päällä ja totta kai kuvittelin ehtiväni hypätä kyytiin. En ehtinyt, kun liukastuin ja auto jatkoi tiehaaran yli toiselle puolelle ja tällä kertaa kaikki renkaat ojaan.

Esa Mutanen komppasi Salokorpea ja tunnusti, että hänellä on lähes identtinen kokemus, joskin sulan maan aikana.

Jouni Juutilainen Tikkakoskelta muistelee vuoden 1978 ajelua Kuopiossa.

– En tiedä onko hyvä muisto, kun mentiin Neulaniemen tiellä sinapinvärisellä 100 A:lla metsään ja päin isoa kiveä. Datsunin nokka taittui ja pyörähti auton alle ja auto jäi keikkumaan kiven päälle. Onneksi kenellekään neljälle kyytiläiselle ei käynyt kuinkaan.

Lea Laven soi komiasti reteoissa

Sari Saarinen muistaa, että papalla ja myöhemmin perintönä myös isällä oli kullankeltainen Datsun 100 A.

– Sillä kun matkustetiin Karstulasta Ouluun niin jopas oli tunnelmaa mahamäissä ennen Kivijärveä. Lea Laven soi komiasti reteoissa.

Niina Saari muistelee, että kun hän täytti yhden vuoden, isä osti Pikkufiuden ja sanoi, että tässäpä tytölle auto. Sukulaismies tähän tokaisi, että minkähän auton sitten saat, kun täytät 50 vuotta. Niina ei kertonut Facebook –viestissään millä autolla nyt ajaa.

Esa Mutasella puolestaan on sangen räväkkä muisto kesä-Corollasta.

– Nuori Esa lähti kesämökin saunahetken jälkeen eräälle metsäautotielle. Alla oli sinen Corolla ilman karvanoppia. Muuten se näytti ralliautolta – ainakin Esan mielestä. Eräs metsäautotien risteys sai kokea kummia. Kuljettaja päätti piirtää nelipyöräjarrujäljet ja pudottaa eturenkaat ojan päälle roikkumaan. Hartialukko.

Oli keksittävä keino päästä metsästä pois.

Esa Mutanen

Auto makasi vetävien takarenkaiden ja helmapeltin varassa siten, että takarenkaat sutivat. Elettiin aikaa ennen joka pojan kännyköitä. Oli keksittävä keino päästä metsästä pois. Autossa oli saappaat. Viritin toisen kaasupolkimelle niin, että moottori kävi hiukan korotettua tyhjäkäyntiä. Sitten pakki päälle ja ulos autosta.

Jätin oven auki voidakseni juosta siitä sisään. Hyppäsin auton etupuolelle ojaan vain huomatakseni, että ojassa oli vettä. Ja saappaat olivat muissa tehtävissä. Ponnistelin auton nostopuuhissa veden litistessä lenkkitossujen sisällä. Kuinka ollakaan – onnistuin. Auto huristeli itsekseen takaperin. Esa säntäsi kompuroiden perään vain huomatakseen auton peruuttavan risteyksen toiselle puolelle ojaan. Sieltä pääsin onneksi ylös samalla taktiikalla. Tosin ilman kumisaappaita. Nyt auto sammui saadessaan tienpinnasta pitoa. Vesi litisi saunapuhtoisissa varpaissa.

Tarinan opetus: saappaat ovat parhaimmillaan märässä ojassa, kirjoitti Mutanen.