yle.fi-etusivu

Maaseudun talot luhistuvat, kun perikunnat panttaavat myyntipäätöksiä

Ränsistyneet rakennukset leimaavat yhä enemmän maaseudun maisemaa. Usein huonokuntoisten autiotalojen omistajina on perikuntia, jotka eivät halua myydä taloja mutta eivät myöskään laittaa rahaa niiden kunnostamiseen. Viranomaiset voivat lähinnä vain toivoa, että talojen omistajat heräisivät jossakin vaiheessa vaalimaan maaseudun kulttuurimaisemaa.

ilmiöt
Hylätty maalaistalo Pohjanmaalla toukokuussa 2015
Juha Kemppainen / Yle

Asumattomat ja huonokuntoiset talot ovat osa maaseudun maisemaa. Osa ränsistyneistä rakennuksista ansaitsisi purkutuomion, mutta moni olisi myös pelastettavissa.

– Onhan siellä paljon taloja, jotka eivät ole ilo silmälle, myöntää vastaava rakennustarkastaja Esko Lassila Kauhavalta. Lassila kuitenkin toteaa, että maallikon silmin moni talo saattaa näyttää huonokuntoisemmalta kuin todellisuudessa onkaan.

Tunnesiteet ja muut syyt jarruttavat

– Onpa sitten kysymys talon purkamisesta tai kunnostamisesta, toteutus tyssää usein epäselviin omistussuhteisiin, toteaa Lassila.

Usein asumattoman talon omistajana on perikunta, jonka jäsenillä saattaa olla erilaisia näkemyksiä siitä, mitä tyhjäksi jääneelle talolle pitäisi tehdä. Kun taloa ei ole aikanaan tunnesiteiden tai muiden syiden takia myyty, on edessä usein ongelmia. Talon kunnossapitoon ei liikene perikunnan rahaa ja talo ränsistyy lopulta purkukuntoon. Sen jälkeen todetaan, että purkaminen tulee liian kalliiksi eikä siihenkään haluta ryhtyä. Talorötiskä jää rumentamaan maisemaa.

– Purkaminen tulee maksamaan helposti kymppitonnin kaikkine töineen ja jätemaksuineen, summaa Esko Lassila.

Rakennuksia tarkkaillaan myös haja-asutusalueilla

Kuntien rakennusviranomaiset kantavat huolta maaseudun maiseman pilaantumisesta. Esimerkiksi Seinäjoella ympäristölautakunta kiertelee joka syksy katsastamassa rakennusten kuntoa.

– Pääpaino on tietenkin taajamissa, mutta kyllä haja-asutusalueidenkin kohteet ovat tarkkailussa, toteaa Seinäjoen kaupungin tarkastusinsinööri Erkki Viljakainen. Hän tuntee maaseudun rakennuskantaa hyvin, koska on toiminut ennen kuntaliitosta Peräseinäjoen rakennusvalvonnassa.

– Jos rakennukset rumentavat maisemaa selvästi, annamme kunnostuskehoituksia tai purkukehoituksia. Varsinkin teiden varsilla näkyvillä paikoilla olevat talot saavat helposti viranomaiset toimimaan, kertoo Viljakainen.

Viljakaisen mukaan viranomaisten kehoituksilla joko on vaikutusta tai ei ole. Purkumääräyksenkin antaminen on mahdollista, mutta käytännössä siihen päädytään hyvin harvoin. Purkumääräys voi tulla esimerkiksi silloin, jos rakennuksen huonokuntoisuus aiheuttaa selvän turvallisuusriskin.

Purkaminen ei ole ainoa vaihtoehto

Erkki Viljakainen toivoo, että mahdollisimman moni autiotalon omistaja panisi talonsa myyntiin. Peräseinäjoella kunta piti aikaisemmin tyhjiksi jääneiden talojen rekisteriä, joka tuotti hyvää tulosta. Yli puolen sataa taloa vaihtoi omistajaa ja pelastui turhalta rapistumiselta. Esimerkiksi perinteisillä pohjalaistaloilla olisi kysyntää. Ongelmaksi on koettu ennemmin se, että taloja ei tule myyntiin.

vanha pohjalaistalo kunnostetaan
Anna Wikman / Yle

– Kyllä vanhoilla taloilla ostajia olisi ja huonokuntoiseltakin vaikuttavat talot voivat olla helposti kunnostettavissa esimerkiksi kesäasunnoiksi. Myyjät ja ostajat pitää vain saada kohtaamaan.

Viljakainen kehuu Peräseinäjoen rekisteriä. Se teki myymisen ja ostamisen helpoksi ja madalsi selvästi kynnystä lähteä myymään taloa.

Myyminen on kulttuuriteko

– Olisi asumattoman talon omistajalta varsinainen kulttuuriteko luovuttaa talo sellaiselle ihmiselle, joka haluaa kunnostaa sen, sanoo restaurointimestari Juha Kivimäki Ilmajoelta.

Kivimäenkin mielestä on järkevää purkaa oikein huonoon kuntoon päässyt talo, jos se selvästi rumentaa maisemaa eikä sillä ole vartsinaista historiallista arvoa. Eteläpohjalaisia perinnetaloja Kivimäki suojelisi kuitenkin viimeiseen asti.

– Jos perinnetalon omistajalla ei itsellään ole halua ja intoa kunnostaa taloa, toivottavasti omistaja myisi talon edullisella hinnalla eteenpäin.

Vanhan talon peruskorjaaminen ja päivittäminen nykyaikaan vie paljon rahaa. Mistään halvoista remonteista ei ole kysymys. Siksi Kivimäki toivoo, että mahdolliset myyjät ymmärtäisivät hinnoitella talot oikein.

Viranomaisilla keinot vähissä

– Oikeastaan ei ole sellaista tilannetta, että hirrestä tehty talo pitäisi purkaa - ellei nyt sitten viranomainen jostain syystä määrää purkamaan, määrittelee Kivimäki.

Purkukuntoon talo voi joutua, jos katto on päästänyt vettä läpi vuosikausien ajan, mutta jos katto on kunnossa, talo kestää.

Juha Kivimäki katselee maaseudun maisemaa hieman huolestuneena. Hänkin on pannut merkille, että tyhjiksi jääneiden talojen kunto rapistuu vuosi vuodelta.

– Eniten harmittaa se, että useimmat talo saataisiin pelastettua - tai niille saataisiin ainakin reilusti lisäaikaa - suhteellisen pienillä toimenpiteillä ja kohtuullisellla rahalla.

Kivimäen mukaan ensiapuna tarvitsisi huolehtia vain siitä, että kosteutta ei pääse taloon ylhäältä tai alhaalta päin.

Kulttuurimaisema ränsistyy

Maaseudun kulttuurimaisemia ja maisemanähtävyyksiä pohjalaismaakunnissa inventoinut arkkitehti Annukka Kuoppala tähdentää, että rakennuskanta on aivan olennainen osa kulttuurimaisemaa. Siksi rakennuksia ei saisi päästää purkukuntoon. Kun vanha talo puretaan, menetetään sen mukana paljon.

– Siinä katoaa talon historia ja kaikki tarinat ja samalla osa kylän taikka taajaman historiaa.

Annukka Kuoppalan mukaan viranomaiset kyllä yrittävät huolehtia omalta osaltaan rakennuskannasta, mutta viime kädessä kuitenkin omistaja päättää, mitä talolle tapahtuu.

Laajasti maaseutua kiertäneenä Annukka Kuoppala tuntee autioituneiden talojen omistussuhteisiin liitttyvän ongelman.

– On selvää, että vanhoihin perikuntien omistamiin taloihin liittyy paljon tunnesiteitä ja niiden myyminen ajallaan voi olla vaikeaa.

Lopulta talosta tulee kuitenkin helposti omistajalleen rasite ja Annukka Kuoppalan mukaan olisikin tärkeätä oivaltaa, että se mikä yhdelle on raskas taakka ja rasite, voi jollekin toiselle olla aarre.