Perhepäivähoitajalla riittää aikaa ja syliä

Perhepäivähoidossa lapsi viettää arkensa perhepäivähoitajan hoivissa tämän kotona. Maksimissaan neljän hengen hoitoryhmät ovat sopivan pieniä, koska silloin kaikkien lasten tarpeet voidaan ottaa huomioon. Hoitajalle arki on antoisaa ja tunteikasta, mutta välillä myös hieman yksinäistä.

perhepäivähoito (päivähoito)
Perhepäivähoitaja Sari Jurmu istuu keittiön pöydän ääressä hoitolapsensa Antonin kanssa.
Noora Takamäki / Yle

Oululainen Sari Jurmu on toiminut perhepäivähoitajana vuodesta 2009 asti. Aiemmin päiväkodissa työskennellyt Jurmu siirtyi perhepäivähoitajaksi, koska halusi olla enemmän läsnä lasten kanssa.

– Sitä halusi tarjota kiireetöntä, kodinomaista ja rauhallisempaa arkea. Päiväkotiryhmät ovat väistämättä aika suuria ja omasta arvomaailmasta kumpusi se tunne, että jos minä pystyn muutamalle lapselle vähän eri tavalla tätä päivähoitoa järjestämään, niin minä sen mielelläni teen, Jurmu kertoo päätöksensä taustoista.

Lapset elävät mielessä viikonloppuisin, iltaisin ja lomilla.

Sari Jurmu

Perhepäivähoidossa lasten maksimimäärä on neljä ja lisäksi hoidossa voi olla yksi puolipäiväinen, esimerkiksi esikoululainen tai nuori alakoululainen. Jurmun mukaan kodinomainen hoitopaikka on vanhemmille selvästi tärkein syy perhepäivähoidon valintaan.

– Päiväkodissa kaikki aikuiset varmasti tekevät parhaansa, mutta syliä ja aikaa ei vaan niin paljon riitä, Jurmu sanoo.

Tiivis suhde yllätti

Vappuaattona askartelu on kiivaimmillaan. Hoitolapset Antoni, 5, ja Raisa, 5, puuhaavat keskittyneesti vappuhattujen parissa. Sisarukset Lilja, 1, ja Minttu, 3, ovat lähteneet jo aiemmin vapun viettoon, joten talossa on kahden lapsen kanssa melko rauhallista. Vanhimmat lapset ovat olleet Jurmun hoidossa jo vuosia.

– Minut on aivan täysin yllättänyt lapsiin syntyvän suhteen syvyys. Otan lapset vastaan omaan kotiini joka päivä ja suhde muodostuu ihan erilaiseksi. Lapset elävät mielessä viikonloppuisin, iltaisin ja lomilla, Jurmu herkistyy.

Myös suhde lasten vanhempiin on syvä ja vuorovaikutteinen.

Omasta arvomaailmasta kumpusi se tunne, että jos minä pystyn muutamalle lapselle vähän eri tavalla tätä päivähoitoa järjestämään, niin minä sen mielelläni teen.

Sari Jurmu

– Perheitä ei ole kuin muutama ja joka päivä on aikaa kuulumisten vaihtoon ihan eri tavalla kuin isoissa lapsiryhmissä. Olenkin kokenut, että kasvatuskumppanuus on kasvanut vanhempien kanssa tosi syväksi ja kantavaksi, Jurmu sanoo.

– ”Exiinkin” tulee pidettyä jonkin verran yhteyttä, Jurmu naurahtaa ja viittaa aiemmin hoidossa olleisiin lapsiin.

Ei olekaan tavatonta, että perhepäivähoidossa syntynyt tiivis side säilyy myös hoitojakson loputtua ja jatkuu arkisina kyläilyinä. Joissain tapauksissa Jurmu on ystävystynyt myös hoitolasten vanhempien kanssa.

– Yhden äidin kanssa kuljetaan edelleen jumpassa yhdessä. Mutta työn tekemisen aikana yritän pitää työ- ja ystävyyssuhteet erillään, koska kyse on kuitenkin asiakassuhteesta. Roolit eivät saa mennä sekaisin, Jurmu sanoo.

Töitä melkein kellon ympäri

Lapset tulevat Jurmun hoiviin seitsemän tai kahdeksan aikoihin aamulla. Aamupala syödään yhdessä ja muutenkin hoitoporukka pyrkii aamupäivisin puuhailemaan ohjatusti, esimerkiksi jumppailun tai musisoinnin parissa.

– Iltapäivisin on vapaampaa touhua, mutta ulos mennään aina niin pian kuin mahdollista. Meillä on ollut nyt ohjelmassa kello kolmen kakka, kun nuorimmainen tekee silloin kakat. Odotetaan ne ja lähdetään sitten ulos, Jurmu hymyilee.

Meillä on ollut nyt ohjelmassa kello kolmen kakka. Odotetaan ne ja lähdetään sitten ulos.

Sari Jurmu

Lapset haetaan kotiin viimeistään puoli viiden aikoihin, mutta Jurmun työ ei lopu siihen.

– Työpäiväkin alkaa yleensä lounaan, välipalan ja aamupalan valmistelulla ennen lasten tuloa. Ja kun viimeinen lähtee, niin kyllä sitä vähintään imurointi ja vessan siivous odottaa. Tietysti kauppaankin on aika usein asiaa tämän työn tiimoilta, mutta sitä en osaa enää työajaksi laskea, Jurmu kertoo.

Perhepäivähoidossa taudit eivät jyllää

Jurmun perheessä pyörii pieni lapsirakas mopsi. Monenlaiset allergiat voivat kuitenkin vaikeuttaa niin lapsen kuin hoitajankin arkea. Jurmun mukaan esimerkiksi erikoisruokavalioiden tekemiseen saa verotuksessa tukea, mutta työaika saattaa hieman venähtää.

– Minulla on ollut aika vähän allergisia lapsia, ja aina vanhempien ottaessa yhteyttä otan heti puheeksi sen, että meillä on koira. Tuntemukseni mukaan hyvin vaikeasti allergiset lapset kuitenkin valikoituvat ennemmin päiväkotipuolelle.

Yhdistys on kantava voima, sieltä saa vertaistukea.

Sari Jurmu

Toisaalta allergisille lapsille perhepäivähoito voi olla hyvä ratkaisu, sillä pienemmässä porukassa kausi-influenssat eivät välttämättä pääse jylläämään yhtä rankasti kuin isoissa hoitoryhmissä.

– Emmehän mekään välty taudeilta kokonaan, mutta kokemukseni mukaan lapset ovat kyllä perhepäivähoidossa terveempiä kuin päiväkotihoidossa, Jurmu arvioi.

Hoitajan arki on joskus yksinäistä

Työarjessaan Jurmu nauttii siitä, että päivät voi rakentaa hyvinkin vapaasti. Harva kuitenkaan ymmärtää, että hoitajalle päivät voivat olla yksinäisiäkin.

– Täytyy olla itse hyvin aktiivinen. Me kuljemme kerhoissa ja puistoissa, joissa tapaamme muita hoitajia, äitejä ja lapsia, Jurmu kertoo.

Perinteisen työyhteisön sijaan tukea saa järjestötoiminnasta. Oulussa toimii Oulun yksityiset päivähoitajat ry, jossa on mukana noin 80 paikallista päivähoitajaa.

– Yhdistys on kantava voima, sieltä saa vertaistukea. Kun yksin tätä työtä tehdään, niin on ihana tavata kollegoja yhdistyksen merkeissä, Jurmu sanoo.

Noora Takamäki / Yle Oulu