Lopetuspiikin sijaan loppuelämän koti – näin kävi koe-eläinuraltaan eläköityneille koirille

Suomessa on keväällä tehty historiaa, kun kahdeksalle tutkimuseläimelle etsittiin koti. Koe-eläinkeskuksessa kahdeksan vuotta viettäneet koirat opettelevat nyt normaalia hännänheiluttajan elämää.

Kotimaa
Koe-eläinkoira makoilee patjalla, ihminen silittää.
Suvi Pousi

Koe-eläiminä koko ikänsä toimineet suomalaiskoirat ovat saaneet uudet kodit. Koirat on sijoitettu eri puolille Etelä-Suomea.

Koirat muuttivat eläinrakkaisiin koteihin Tampereen ja Turun alueelle sekä eri puolille pääkaupunkiseutua.

– Koe-eläinkeskuksessa koirat ovat eläneet laumassa pelkistetyissä kennelolosuhteissa, betonilattialla. Ne ovat saaneet olla ulkotarhassa, mutta sekin on ollut betonipohjainen ja katettu. Nyt niillä alkaa normaalikoiran elämä, johon kuuluu metsälenkkejä, haisteltavaa, puuhailtavaa ja virikkeitä, kertoo koirille kodit etsineen Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) toiminnanjohtaja Kati Pulli.

SEY ryhtyi alkuvuodesta etsimään loppuelämän koteja kahdeksalle beaglelle, jotka olivat siihen asti eläneet Helsingin yliopiston koe-eläinkeskuksessa.

Koirilla testattiin muun muassa anestesialääkkeiden annostusta. Lisäksi niille tehtiin kognitiotestejä, joissa koirat katselivat kuvia.

Koska koirat olivat eläneet ikänsä laumassa tavallisesta poikkeavissa oloissa, niiden uusille omistajille asetettiin tiukat kriteerit. Koirien ei katsottu soveltuvan esimerkiksi pikkulapsiperheisiin tai kokemattomalle koiranomistajalle.

Koe-eläinkoirat eivät myöskään olleet sisäsiistejä tai tottuneita ulkoiluun tai uusiin asioihin, ihmisiin ja muihin eläimiin.

– Aiemmassa elämässään koira tottuivat siihen, että kaikki uudet tavarat olivat virikkeitä, joita sai repiä. Nyt niiden täytyy oppia siihen, että hampaita ei voi käyttää kaikkeen. Sisäsiisteyden opettelu ja uusien asioiden kohtaaminen ovat lähteneet hyvin käyntiin, Pulli sanoo.

Kolme beaglea istuu patjalla.
Jeri, Juri ja Junnu yliopiston tiloissa ennen muuttoaan uusiin koteihin. Suvi Pousi

Eläkkeelle oikeaan kotiin

Koe-eläinkoiria on totutettu normaalielämään ja esimerkiksi lenkkeilyyn pikkuhiljaa, kuukausien ajan.

Jos koe-eläin elää ensimmäiset vuotensa pelkistetyissä olosuhteissa, on hienoa, jos niille tarjotaan mahdollisuus viettää sen jälkeen hyvä ja rikas loppuelämä.

Kati Pulli

– Totuttelun vuoksi niitä lenkitettiin kerran viikossa koe-eläinlaitoksen ympäristössä. Koirat ovat tutkineet ympäristöään myös uusissa kodeissa innokkaasti. Ne ovat uteliaiata ja tutkailevia. Osa on muita arempia, SEY:n Pulli kertoo.

Hänestä on tärkeää, että tutkimuskäytössä olleita eläimiä vapautetaan niiden tutkimusuran jälkeen tavallisiin koteihin.

– Ne ovat samanlaisia kokevia, tuntevia ja hyvinvointia kaipaavia eläimiä kuin mitkä tahansa muutkin. Jos koe-eläin elää ensimmäiset vuotensa pelkistetyissä olosuhteissa, on hienoa, jos niille tarjotaan mahdollisuus viettää sen jälkeen hyvä ja rikas loppuelämä, Pulli sanoo.

Hän huomauttaa, että nyt uudet kodit saaneilla beagleilla on mahdollisuus elää tavallisina kotikoirina lähes yhtä pitkään kuin ne ovat olleet tutkimuskäytössä.

Tutkijat ehdottivat kotien etsimistä

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto pitää hyvänä asiana, että Helsingin yliopisto otti suunnannäyttäjän roolin ja vastasi vuonna 2013 voimaan astuneeseen lakimuutokseen.

Lainsäädännön uudistuminen on mahdollistanut koe-eläinten luovuttamisen yksityisiin koteihin tutkimuksen päättymisen jälkeen.

Kaikki lähti tutkijoiden ideasta, että olisi kiva, jos koiria ei tarvitsisi lopettaa vaan niille voitaisiin etsiä kodit.

Eero Lehtonen

– Yleensä kokeiden loppuessa eläimet lopetetaan. Nämä kahdeksan koiraa ovat Suomen ensimmäiset tavallisiin koteihin sijoitetut koe-eläimet. Kansainvälisesti vastaavaa on tehty paljon, ja sieltä on saatu hyviä kokemuksia, kertoo SEY:n Kati Pulli.

Helsingin yliopiston koe-eläinkeskuksesta vahvistetaan, että kyse on toistaiseksi ainutlaatuisesta tapauksesta kotimaassa.

– Kaikki lähti tutkijoiden ideasta, että olisi kiva, jos koiria ei tarvitsisi lopettaa vaan niille voitaisiin etsiä kodit. Tulimme siihen tulokseen, että koirilla olisi hyvät mahdollisuudet sopeutua. Tosin pelkäsin, että tästä tulee kova hälinä, vaikkei koirille ole koskaan tehty mitään, mikä olisi satuttanut niitä, sanoo koe-eläinkeskuksen vastikään eläköitynyt johtaja, professori Eero Lehtonen.

Tutkimuskoirien hyvinvoinnista vastannut eläinlääkäri Anna Meller kertoo olevansa ilahtunut siitä, miten hyvin koe-eläinkoirien muutto uusiin koteihin on sujunut.

– Se yllätti myönteisesti. On hyvä, että tällainen on mahdolllista. Joka kertaa pitää kuitenkin miettiä, mikä on eläimelle paras ratkaisu. Toisille muutoksesta aiheutuva stressi voi olla liikaa.

Koe-eläinkoirana toiminut beagle.
Junnu pääsee viettämään eläkevuosiaan kotikoirana. Suvi Pousi

"Eläintutkimukseen liittyy paljon ennakkoluuloja"

Beaglejen luovuttaminen yksityisiin koteihin herätti runsaasti kiinnostusta. Monet omistajaehdokkaat ottivat yhteyttä jopa suoraan koe-eläinkeskukseen ja tarjoutuivat ottamaan koiria itselleen.

Ihmisillä on edelleen kauhukuvia siitä, että kissojen ja koirien päässä on antennit ja että eläimet ulvovat tuskasta häkeissään.

Eero Lehtonen

Eläinlääkäri Anna Meller ja keskuksen entinen johtaja, professori Eero Lehtonen kertovat, että ennakkoluulot tutkimuseläinten käyttöä kohtaan istuvat tiukassa.

– Ihmisillä on edelleen kauhukuvia siitä, että kissojen ja koirien päässä on antennit ja että eläimet ulvovat tuskasta häkeissään. Todellisuudessa keskimääräinen koe-eläin ei kärsi nimeksikään, Lehtonen sanoo.

Meller lisää, että esimerkiksi nyt tutkimuseläinten tehtävistä eläköityneillä beagleilla ei ole testattu haitallisia aineita eivätkä ne ole kärsineet.

Sen sijaan koirille on tehty käyttäytymistutkimusta, joka hyödyttää lemmikkikoirien hoitoa.

– Tuskaa aiheuttava tutkimus on erittäin harvinaista. Eläintutkimukseen liittyy paljon ennakkoluuloja, joten on hyvä, jos nämä koirat kotiuttamalla voimme hälventää vääriä kuvitelmia, Lehtonen sanoo.

Kokeilusta voi tulla tapa

Suomessa koe-eläiminä erilaisissa tutkimuksissa käytetään vuosittain pariasataatuhatta eläintä. Valtaosa niistä on jyrsijöitä ja kaloja.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston koe-eläinkeskuksessa tutkitaan vaihtelevasti myös suurempia lajeja kuten lampaita ja koiria.

Näyttää siltä, että niistä tulee oikein hyviä kotikoiria.

Kati Pulli

Keskuksen asiantuntijoiden mielestä beaglejen kotiuttamisesta saadut kokemukset kannustavat jatkossakin harkitsemaan tutkimuseläinten luovuttamista tavallisiin koteihin sitten, kun niiden tutkimusura on päättynyt.

– Se ei kuulu meidän tehtäviimme, mutta voimme pyrkiä siihen silloin, kun lain asettamat edellytykset täyttyvät, Lehtonen korostaa.

– Varsinkin suurempien lajien kohdalla harkitsemme asiaa varmasti jatkossakin, koska nyt saadut kokemukset ovat hyviä, sanoo myös Meller.

Nyt koe-eläinuraltaan eläköityneet beaglet ovat toistaiseksi Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton omistuksessa, mutta kun elämä uusissa kodeissa alkaa sujua, koirien uusista isännistä ja emännistä tulee niiden virallisia omistajia.

– Muutamassa viikossa on jo tullut todella hyviä kokemuksia. Koirat ovat oppineet nopeasti. Näyttää siltä, että niistä tulee oikein hyviä kotikoiria, kiteyttää Kati Pulli.

– Toivon, ettei tämä jää ainoaksi kotiutusprojektiksi. Toive on, että eläimet saavat mahdollisimman hyvän ja pitkän elämän, hän lisää.