1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Ostamiselle on vaihtoehto

Kevättakki kaipaa uutta vetoketjua, mutta ompelukonetta ei ole. Olohuoneen kiviseinään pitäisi porata tauluruuvin tulpalle reikä, mutta porakone sanoi juuri sopimuksen irti. Vaihtoehto ostamiselle on usein ilmainen, ekologinen ja yhteisöllinen.

Kotimaan uutiset
Kuvassa porakone remonttityömaalla.
Anssi Leppänen / Yle

Yhtä hyvin kuin kesken leivonnan loppunutta sokeria tai leivinjauhetta voisi myös ompelukonetta tai porakonetta lainata naapurilta.

Suomeen on tänä keväänä rantautunut sveitsiläinen idea Naapurilainat-tarra, joka helpottaa tavaroiden lainaamista naapurustossa. Omaan oveen tai postilaatikkoon kiinnitettävät kuvat kertovat, mitä lainattavaa sinulla on naapureillesi.

Tavaroiden lainaaminen kannattaa niin luonnon kuin oman rahapussin kannalta. Isännöintiliiton mukaan länsimaalainen ihminen omistaa keskimäärin 30 tavaraa, joita hän käyttää vähemmän kuin kolme kertaa vuodessa.

Naapurin kanssa tavaroita voi vaihtaa päikseen aina tarpeen mukaan.

Koordinaattori Anna Sarkkinen

Kestävän kehityksen yhdistys JAPA ry:n koordinaattori Anna Sarkkinen huomauttaa, että monilla on myös vaikeuksia säilyttää harvoin käytettäviä tavaroita.

– Yhteisomistus on viisasta varsinkin isojen ja paljon varastointitilaa tarvitsevien tavaroiden kanssa. Naapurin kanssa voi vaikka sopia, että toinen hankkii toisen ja toinen toisen tarpeellisen tavaran ja niitä voidaan vaihtaa sitten päikseen aina tarpeen mukaan.

Sarkkisen mielestä myös kotitaloustavaroiden kanssa kimppaomistus toimii: esimerkiksi mehumaija vie paljon tilaa, eivätkä kaikki tarvitse sitä edes joka syksy.

Lainaan vaikka ventovieraalle

Sarkkinen ei osaa sanoa, kuinka laajalle levinnyt sveitsiläinen Naapurilainat-idea Suomessa jo on.

– Tuskin kovin yleisestä ilmiöstä on vielä kyse, äskettäin vasta tehtiin suomeksi kokeilutarroja. Itsekin törmäsin asiaan vasta pari kuukautta sitten.

Tuskin kovin yleisestä ilmiöstä on vielä kyse, äskettäin vasta tehtiin suomeksi kokeilutarroja.

Koordinaattori Anna Sarkkinen

Tavaroiden lainaaminen ei ole kokonaan uusi ilmiö, nyt idean tekee uudeksi sen tekeminen julkiseksi – tarrojen ideana on, että tavaraa voidaan lainata vaikka ventovieraalle.

– Opiskelija-asuntoloissa ja taloyhtiöissä lainattavat tavarat ovat ihan tavallisia. Samaa tehdään varmasti myös tuttavapiirissä.

Tavaralistoja taloyhtiöihin

Sarkkinen myöntää, että itsekin vielä harkitsee, laittaisiko hän postilaatikkoon lainaustarraa kaikkien ohikulkijoiden nähtäville vaikkapa uudesta akkuporakoneesta.

– Ei pitäisi tietysti heti ajatella pessimistisesti, että tavara häviää tai rikkoutuu, mutta ehkä tarroilla ei kannata kertoa ihan kaikkea, mitä asunnosta löytyy.

Lainaajan on tietysti aina muistettava, että tavara on aina palautettava puhdistettuna ja käyttökuntoisena.

Koordinaattori Anna Sarkkinen

Sarkkinen pitäisi turvallisena laatia taloyhtiössä tai saman kadun varrella asuvien kesken luetteloita, joista lainattavat tavarat selviäisivät.

– Esimerkiksi opiskelija-asunnoissa sellaiset tuntuvat toimivan varsin hyvin. Lainaajan on tietysti aina muistettava, että tavara on aina palautettava puhdistettuna ja käyttökuntoisena.

Sarkkisen mielestä lainaamisen yleistyminen on vain ihmisistä kiinni. Toimintaa hän pitäisi yhteisöllisyydenkin kannalta hyvänä.

– Kaikki, mikä tekee ihmisiä tutuiksi toisilleen omassa ympäristössä, on hyvää. Silloin myös väärinkäytöksien mahdollisuus pienenee, kun porukka ympärillä tunnetaan.

Maalla edelleen tätä päivää

Maaseudulla koneiden ja laitteiden hankkiminen kimpassa on ollut tapana vuosikymmeniä, eikä tilanne ole Koskenkylän pienviljelijäyhdistyksen puuhamies Pekka Muittarin mukaan miksikään muuttunut. Hänen tilallaan ei juuri muita ole kuin yhteisomistuksessa olevia koneita.

Pienviljelijällä ei ole muuta järkevää mahdollisuutta kuin hankkia uusia koneita yhdessä.

Maanviljelijä Pekka Muittari

– Maatalouskoneiden hinnat ovat nousseet tolkuttomiksi ja tehovaatimukset lisääntyneet. Pienviljelijällä ei ole muuta järkevää mahdollisuutta kuin hankkia uusia koneita yhdessä. Ehkä kaupungissa toimeentuloa sen verran helpompaa kuin täällä, että on vara ostaa joka härpäke itse.

Yhteisomistuksessa olevien koneiden hintahaarukka on suuri: neljän tonnin salaoja-aurasta yli sadan tonnin korjuukoneisiin. Varsinaisten työkoneiden lisäksi konekimppa on ostanut myös puutarhajyrsimen. Koneita säilyttää se, kenellä siihen tilaa on.

– Kun jotain uutta tarvitaan, tartutaan puhelimeen ja neuvotellaan muiden kanssa.

Isännän ohje kaupunkilaisille

Kimppaomisteista lautasmuokkainta huoltava Muittarin mukaan homma toimii paitsi pitkän perinteenmyös hyvän tuntemisen vuoksi kitkatta.

Ei yhteisomistuksessa olevaa konetta kehtaa aikaisempaa huonompana tai rikkinäisenä laittaa naapurille.

Maanviljelijä Pekka Muittari

– Ei yhteisomistuksessa olevaa konetta kehtaa aikaisempaa huonompana tai rikkinäisenä laittaa naapurille. Porukalla on selkärankaa. Pienet viat korjaa kukin vuorollaan, isot yhdessä.

Maanviljely on vuodenaika- ja kelisidonnaista, mutta käyttövuoroissa ei ole Koskenkylällä tullut yhteentörmäyksiä.

– Vaatii se tietenkin soittelua ja sopimista, mutta hyvin se sujuu. Naapurikylien isäntienkin kanssa tehdään yhteistyötä, koska kaikki tunnetaan toisemme. Yhteisiä joko lainataan tai sitten työt urakoidaan maksua vastaan.

Muittarilla on yksinkertainen neuvo kaupunkilaisille, miten naapurilainan voisi saada toimimaan.

– Ei muuta kuin naapurin ovelle koputtamaan ja pyytämään kahville. Sitten vain esittää naapurille, että minulla on tällaisia ja tällaisia koneita, saat lainata, jos tarttet. Aloite pitää lähteä itsestä.

Anna Sarkkista ja Pekka Muittaria haastatteli Heli Kaski.