Yksin lapsen hankkinut Hanna ei välitä pahoista puheista: "Äitiys on parasta, mitä minulle on tapahtunut"

Yle Turku tapasi kolmekymppisen Hannan ensimmäistä kertaa vuosi sitten. Hanna hankki tyttärensä täysin yksin hedelmöityshoitojen avulla. Äitienpäivän kynnyksellä tapasimme Hannan ja hänen nyt kaksivuotiaan tyttärensä uudestaan.

hedelmöityshoito
Lapsi äidin sylissä.
Sarita Blomqvist / Yle

Turkulainen Stella viettää pian kaksivuotispäiväänsä. Vielä autuaan tietämättömänä siitä, että hänen alkunsa ei ollut se kaikkein tavallisin. Stella sai alkunsa inseminaatioksi kutsutulla hedelmöityshoidolla. Äiti-Hanna ei ole katunut raskasta hedelmöityshoitojen sarjaa kertaakaan.

– Äitiys on paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua. Ainakin se on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.

Hän osoittaa ja sanoo "setä", mutta hän ei ole osoittanut mitenkään ihmettelevänsä, miksi meillä ei kotona ole isää.

Hanna

Hanna on joutunut kuuntelemaan pahoja puheita tavasta, jolla hänestä tuli äiti. Hän on päättänyt olla välittämättä niistä.

– Joillekin perheen kuuluu olla isä, äiti ja lapset. En ole kauheasti ottanut kantaa enkä koe olevani selitystä velkaa kenellekään.

Myös niillä, jotka eivät paheksu, on tapana olettaa, että jokaisella lapsella on sekä äiti että isä. Puistoissa ja hiekkalaatikoilla äidit kyselevät toisiltaan, mitä puolisot tekevät ja ovatko lapsen vanhemmat yhdessä.

– Kun sanon, että olen yksin, kysyjä jää yleensä kysymysmerkin näköiseksi. Aika pian jatkan, että Stella on tullut hedelmöityshoidoilla.

Yksinhuoltaja ei ole aina yksin

Hannan mukaan hänelle yksinhuoltajuus ei ole rankkaa, sillä se oli oma valinta. Hänen ei tarvinnut luopua mistään, vaan päinvastoin hän sai.

Kun on saanut lapsen nukkumaan, ei tarvitse enää miettiä, miten olen tänään hyvä puoliso. Ei tarvitse hieroa kenenkään jalkoja.

Hanna

– Olisihan se eri asia, jos olisi puoliso, joka tulisi töistä kotiin ja jolle saisi pulputtaa kaikki päivän asiat: mitä Stella on oppinut, mikä häntä harmitti ja mikä meni hyvin.

Hannan mielestä yksinhuoltajuudessa on myös puolensa niin kauan kun se ei tarkoita yksinäisyyttä: kun ympärillä on ystäviä ja sukulaisia tukena.

– Toisaalta on kauhean ihanaa, kun lapsi menee nukkumaan, niin kaadan itselleni kupin teetä, nostan jalat ylös ja otan kissan syliin eikä tarvitse enää suorittaa mitään. Kun on saanut lapsen nukkumaan, ei tarvitse enää miettiä, miten olen tänään hyvä puoliso. Ei tarvitse hieroa kenenkään jalkoja.

Perhe saisi kasvaa

Hanna yritti toista lasta viime vuoden lopulla. Joulupäivänä testi näytti positiivista, mutta tammikuun alussa raskaus päättyi keskenmenoon.

– Vaikka oli huono olla, kävin lapsen kanssa pulkkamäessä ja jatkoin arkea. Minulla on ihana perha ja ystäviä, joiden kanssa pystyi puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Nelilapsisessa perheessä kasvanut Hanna ei halua Stellan jäävän ainokaisekseen.

– Toivoisin, että tavalla tai toisella Stella saisi siskon tai veljen.

Stellan syntymävuonna inseminaatio-hoitojen tuloksena syntyi 119 lasta. Stella itse ei vielä ymmärrä perheensä olevan harvinainen. Äidin mukaan tyttö kuitenkin kiinnittää paljon huomiota kavereidensa isiin.

– Hän osoittaa ja sanoo "setä", mutta hän ei ole osoittanut mitenkään ihmettelevänsä, miksi meillä ei kotona ole isää. Hänelle on luonnollista, että on Stella, äiti ja kaksi kissaa.