Näkökulma: Onko Euroopalla varaa sanoa ei TTIP:lle?

Euroopan ja Yhdysvaltojen väliseen vapaakauppasopimukseen liittyy isoja uhkia. Parhaimmillaan sopimus voisi silti olla näivettyvälle Euroopalle myös suuri mahdollisuus, kirjoittaa Yle Uutisten taloustoimittaja Hanna Säntti.

talous
Hanna Säntti

Sähkö tulee töpselistä, tietää lapsikin. Jatkossa töpseli on kuitenkin yhä useammin älykäs, kun sähköverkoista tulee älykkäitä. Niin tapahtuu, kun perinteiset siirtoverkot, energiayhtiöiden tietojärjestelmät ja etäluettavat sähkömittarit alkavat keskustella keskenään ja optimoivat jatkuvasti verkon toimintaa. Samalla sähkön tuottaminen ja käyttäminen tehostuu – ja ympäristö kiittää.

Aika monimutkaista, mutta kiehtovaa. Monimutkainen on myös standardi, jolla älykkäitä sähköverkkoja säädellään. Noin 600 sivua tarkkoja, yksityiskohtaisia määritelmiä, jotta tekniikka varmasti pelaisi hyvin ja turvallisesti. Tärkeää, mutta ei niin kiehtovaa.

Standardeja joutuvat miettimään myös europarlamentaarikot, jotka ovat viime viikot pohtineet kantaansa Euroopan ja Yhdysvaltojen välisiin vapaakauppaneuvotteluihin. Julkisuudessa näistä TTIP-neuvotteluista on keskusteltu paljolti uhat edellä.

Pelkoa on herättänyt erityisesti sopimukseen kaavailtu investointisuoja, joka mahdollistaisi yritysten ja valtioiden välisten riitojen käsittelyn yksityisissä välitystuomioistuimissa.

Tässä tilanteessa kaikki mikä vahvistaa Euroopan asemaa, olisi hyvästä.

Nyt huoleksi on noussut myös sääntelyelin, jonka tehtävänä olisi miettiä, miten eurooppalaisia ja amerikkalaisia standardeja voitaisiin yhtenäistää.

Standardien yhtenäistäminen on yksi tärkeimmistä keinoista, jolla kaupantekoa Atlantin yli voitaisiin helpottaa ja keventää erityisesti pienempien yritysten hallinnollista taakkaa. Suuryritykset pystyvät hallitsemaan useita satasivuisia pumaskoja, mutta pienemille yhdessäkin on jo tarpeeksi pureskeltavaa.

TTIP-sopimuksen kriitikot ovat oikeassa muistuttaessaan, ettei sääntelyelin saa viedä demokraattisesti valituilta päättäjiltä lainsäädäntövaltaa. Mutta oma pointtinsa on myös TTIP-sopimuksen puolustajilla, joiden mukaan globaaleista standardeista tulee kaikille parempia, jos Eurooppa ja Yhdysvallat ovat kuskin paikalla. Harvassa lienevät länsimaissa ne, joiden mielestä mallia työelämän normeihin ja ympäristönsuojeluun kannattaisi hakea vaikkapa Kiinasta tai Intiasta.

TTIP-sopimus voisi parhaimmillaan olla Euroopalle suuri mahdollisuus. Samalla kun Aasian kasvu jatkuu, Euroopa jatkaa hiipumistaan. Väki vanhalla mantereella harmaantuu ja velka painaa. Tässä tilanteessa kaikki mikä vahvistaa Euroopan asemaa, olisi hyvästä.

Vaikka taloustieteilijät ovat monesta asiasta tukkanuottasilla, on porukan näkemys vapaakaupasta yllättäen lähes yksimielinen: kaupan vapaus lisää talouskasvua. Provosoivasti voi kysyä, onko näivettyvällä Euroopalla varaa sanoa TTIP-sopimukselle ei?

Kun europarlamentaarikot kesäkuussa äänestävät komissiolle annettavasta TTIP-suosituksesta, punnittavana on monta seikkaa. Sopimukseen liittyvät uhat pitää miettiä huolella ja varmistaa, ettei päätäntävalta missään kohdin lipsu vääriin käsiin. Mutta samalla pitäisi nähdä myös mahdollisuudet. Kunnianhimoinen kauppapolitiikka voi onnistuessaan olla myös hyvää ympäristö-, kuluttaja- ja työehtopolitiikaa.

Lisää vapaakauppasopimuksesta ja suomalaismeppien näkemyksistä illan A-studiossa klo 21.05