Marko Palo juhlistaa MM95-vuosipäivää tyylikkäästi: "Kattelen illalla pelin"

MM95-laitahyökkääjä Marko Palon muistikuvat itse finaaliottelusta ovat hajanaisia. Vastaanotto mestaruuden jälkeen sai tosin Kyynkin ällistymään.

Kuva: Hannu Harhama / Yle

Suomen ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruusjoukkueen laitahyökkääjä Marko Palo Hämeenlinnasta tunnistetaan yhä aika ajoin, vaikka nimikirjoituksen pyytäjiä nykii hihasta enää harvemmin. Kyy-lempinimen taustan mies itse kertoo näin:

– Kyy tuli junnuissa, kun otettiin sahalaitasukat mukaan jäille ja niitä nimitettiin kyysukiksi. Pelitapa oli vähän sellainen, että meni pieniin tilanteisiin ja luikerteli siellä täällä, ja ne rupesivat nimittämään Kyyksi, ja siitä se sitten jäi.

Kun mies 20 vuotta myöhemmin muistelee MM-finaalipäivää, mieleen on jäänyt päämäärätietoisuus, joka paistoi koko joukkueesta.

– Aamu mentiin normaalirutiinilla, aamupalat, aamujäät, lounas ja päiväunet, ketkä pystyi jännitykseltään nukkumaan, ja sitten lähdettiin hallille. Kyllä se semmoista keskittymistä oli päätapahtumaan.

– Joukkue oli kasassa kaksi vuotta ja edellisvuonna oltiin jo niin lähellä, Milanossa jäätiin rankkarien jälkeen hopealle. Mestaruus oli yleinen päämäärä koko ajan, se voimakkaasti vei eteenpäin, ettei ole muuta tavoiteltavaa kuin se kulta. Kaikki tehtiin sen eteen, ja kyllä se päämäärätietoisuus vei eteenpäin.

Muistikuvat itse ottelusta ovat varsin hajanaisia, kertoo Palo.

– Muistaa maalit, ja ehkä jokusen taklauksen, missä itse jäi jyrän alle. Sen muistaa, mutta ei sitä muistele joka päivä, se vaatii oman tilansa ja hetkensä.

Mestaruuden varmistuminen alkoi tuntua todelta hetkeä ennen ottelu loppumista.

– Viimeisen minuutin aikana alkoi tunnelma kohota, kun peli oli kuitenkin 4-1. Vaikka Ruotsi on välillä tehnyt viimeiselläkin minuutilla maaleja, niin silloin oli vahva tunne, että kyllä tää homma on tässä. Saman tien kun summeri soi, niin täyttä häkää maalivahdin päälle, kaikki hyppivät kasaan, siitä se lähtee, Palo muistelee.

Ensin torille Ruotsissa

Torilla tavattiin, mutta ensin kuitenkin Tukholmassa Sergelin torilla. Den glider in kaikui ja vastaanotto ällistytti Marko Palonkin.

– Oli aika hurja, oltiin kuitenkin toisessa maassa ja siellä torilla oli yhtä paljon väkeä kuin mitä voisi odottaa muualla, niin se oli että ohhoh, nyt on tapahtunut jotain.

Suomeen palatessa ilmavoimien Draken-hävittäjät saattoivat mestareiden lentokonetta jonkin matkaa. Kentällä oli vastassa tuhansia kannattajia.

– Se hävittäjien saattue oli yksi niitä hetkellisiä still-kuvia mitä tulee mieleen, että tää on ihan uskomatonta. Kun laskeuduttiin ja mentiin, niin koko ajan kuljit ihmismassan välissä, kyllä siinä pää pyöri ympäriinsä, Palo kertoo.

Vuosipäivää mies aikoo juhlistaa yksinkertaisen tyylikkäästi:

– Kattelen illalla pelin.

Lamalääkettä kansalle

Marko Palo pohtii mestaruuden merkitystä itselleen, mutta myös koko kansakunnalle.

– Itse lähinnä vain nauttii tilanteesta. On vaikea sanoa, onko se ihmeellisempää kuin jokin muu asia, onhan samanlaisia tuntemuksia pienemmistäkin onnistumisista, ei sen aina tarvitse olla mittakaavassa noin huikea. Jokainen kokee niitä onnistumisen elämyksiä, silloin se oli vaan vähän suurempaa.

– Minun mielestäni se, että oppii nauttimaan muiden onnistumisista on iso asia, silloinhan ihminen on paljon paremmalla tiellä.

Mestaruus kuitenkin kohotti mielialoja, jotka laman takia olivat monissa perheissä matalalla.

– Aina positiivisilla asioilla on vaikutusta. Silloin päästään positiiviseen kierteeseen. Ihmismieli on sellainen, että kun tapahtuu jotain hienoa ja mahtavaa, niin se vie taas eteenpäin. Sillä on yleensä vaikutusta siihen, että lumipallo lähtee pyörimään oikeaan suuntaan. Taittoiko se laman, jokainen saa itse pohtia, mutta niin paljon ihmisiä se sai liikenteeseen, että kyllä sillä voi olla oma vaikutuksensa.

MM95-kultajoukkue on kokoontunut aika ajoin yhteen.

– Välttämättä kaikki eivät aina pääse. Se on kuitenkin niin voimakas yhdistävä tekijä, että aina kun se porukka kokoontuu, niin tunne on, että se jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin, vaikka välissä voi olla vuosi, kaksi.