Pyörän satula on harvoin oikealla korkeudella

Pidempiä lenkkejä pyöräilevän ajoasento saa olla etunojaisempi kuin kaupungissa ajavan. Asennolla on merkitystä sekä jaksamiseen että ajomukavuuteen. Liian korkealle tai matalalle asennettu satula on pyöräilijän yleisin kompastuskivi.

Kotimaa
Polkupyörä
Mirva Korpela/Yle

Suomalaiset pitäisi saada sohvalta ylös ja liikkeelle. Yksi keino kunnon kohentamiseen on pyöräily. Innokaskin pyöräilijä voi kuitenkin sortua virheisiin, jotka tekevät pyöräilemisen epämiellyttäväksi.

Ensimmäinen kompastuskivi on oikea pyöräilyasento. Ja siinä satulan säätäminen oikealle korkeudelle.

– Satula on aivan liian korkealla. Näkee paljon pyöräilijöitä, jotka kurottavat polkimen ala-asentoon, jolloin lantio heiluu puolelta toiselle. Toinen virhe on, että satula on liian matalalla, sanoo Kuntopyöräilyvaliokunnan puheenjohtaja Pekka Sirkiä Suomen pyöräilyunionista.

Satulan säätämiseen liittyvät myös muut Sirkiän ohjeet oikean ajoasennon löytämiseksi.

– Pitää olla oikeankokoinen pyörän runko. Eli satulaan istumaan ja koittaa ulottaa varpaat maahan. Jos ne ulottuvat, ovat pyörän runko ja satulan korkeuskin suunnilleen oikealla kohdalla.

Maahan saa satulassa istuessa ulottua vain varpaat, ei koko jalka. Jos varpaatkaan eivät yllä maahan, on turvattomampaa ajella.

– Myös satulan horisontaalinen kohta on asetettava oikeaksi. Kun poljin asetetaan niin, että se on etummaisessa asennossa, sen akselin yläpuolella pitäisi osua polvilumpioon, Sirkiä sanoo ja vinkkaa, että luotilangalla on helppo tarkistaa suora linja polvesta polkimeen.

Matka määrää

Erityisesti nuorten suosima Jokaisen polkupyörä JOPO on ajoasennoltaan varsin pysty verrattuna matkapyöriin. Polkupyörän käyttötapa vaikuttaakin ajoasentoon ja sitä kautta ajomukavuuteen.

– Mitä pidempi matka, sitä enemmän etunojassa. Jos ajaa lyhyttä kaupunkiajoa, niin ohjaustankoa voidaan nostaa korkeammalle. Jos taas on kovin pysty ajoasento ja polkee kymmeniä kilometrejä, alkaa tulla satulavaivoja, kun paino on liikaa satulan päällä, Pekka Sirkiä sanoo.

Sirkiän mukaan muotiin palanneiden käppyräsarvisten kilpapyörien osalta yleissääntönä voi pitää 55 prosenttia pyöräilijän painosta satulalla ja 45 prosenttia ohjaustangolla.

– Niin saadaan oikeaoppinen ajoasento ja voidaan ajaa energiataloudellisesti pitkiäkin matkoja. Kaupungissa taas matalalla ajoasennolla ei huomiokyky ole ehkä ihan ajan tasalla, vaan pystyssä pystyy havainnoimaan paremmin, Sirkiä toteaa.

Lapsilla jalka maahan

Pyöräilyinnostus alkaa tai nuupahtaa lapsena.

– Lapsilla näkee paljon pyöriä, jotka ovat vääränkokoisia – liian pieniä tai niihin on ostettu kasvunvaraa, Pekka Sirkiä toteaa.

Aikuisten mitoitukset sopivat lapsille muuten, mutta satulassa istuessa maahan pitäisi ulottua koko jalan. Ei vain varpaiden.

– On turvallisempaa, jos koko jalka ulottuu. Lapsen koordinaatio ei ole kehittynyt samalla tavalla kuin aikuisen.