Nyt puhuu kalastuslain kiistapykälän isä - "Emme me virkamiehet mitään idiootteja ole"

Jorma Tiitinen hämmästelee arvostelua, jonka kohteeksi ns. ely-pykälä on joutunut. Ely-keskus voi tulevaisuudessa myöntää ammattikalastajalle luvat vastoin kalavesien omistajien tahtoa.

Kotimaa
Jorma Tiitinen

Uusi kalastuslaki astuu voimaan ensi vuoden alusta. Kiistelty pykälä venytti lain hyväksymistä aivan vaalikauden kalkkiviivoille saakka. Lain 13. pykälä oli karvas nieltävä erityisesti kalavesien omistajille, niiden etujärjestölle ja myös joillekin vapakalastajille eli uistelijoille.

Jorma Tiitinen myöntää, että pykälä on pitkälti hänen kynästään lähtöisin. Tiitistä itseään ei ole kalastuslakia valmistelleissa työryhmissä nähty.

– Minua ei sinne haluttu. Kirjoitin pykälän ja annoin sen työryhmässä istuneelle Varsinais-Suomen kollegalle. Se pykälä tuli lopulta lakiin ohi tavanomaisen virkamies- ja poliittisen valmistelun. Kieltämättä se hieman keittiön kautta meni, Jorma Tiitinen myöntää.

– Yllättävän hyvin se meni valmistelussa eteenpäin. Poliittisessa käsittelyssä asiasta nousi myrsky, mutta näinhän ennen vaaleja on tapana käydä.

Tiitinen on tehnyt pitkän uran kalastusalan virkamiehenä. Mies aloitti Mikkelin kalastuspiirissä marraskuussa 1982. Etelä-Savon kalatalousjohtajan virka vaihtui toukokuun alussa johtavan kalatalousasiantuntijan tehtäväksi useamman ely-keskuksen yhteisessä kalatalousyksikössä.

– Aloittaessani oli voimassa vuonna 1951 hyväksytty kalastuslaki, joka "kielsi" kalastamisen. 1982 laki "käski" kalastamaan. Tätä uusinta en enää selitä kuin tuon 13 pykälän osalta. Samalla iloitsen siitä, että eläkeläiset saavat edelleen kalastaa ilman maksua, vuoden päästä eläkkeelle jäävät Tiitinen virnistää.

Tiitisen kätilöimä 13. pykälä antaa ely-keskuksille mahdollisuuden myöntää ammattikalastajille luvan pyytää vesillä, joiden omistaja ei ole lupaa myöntänyt. Kriteerit ovat kuitenkin tiukat.

– Totta hemmetissä olen ylpeä pykälästä, mutta tärkeintä tässä on elinkeinon turvaaminen. Onhan se käsittämätöntä, ettei esimerkiksi Saimaalla voida muikkua pyytää, vaikka sitä siellä on.

Jorma Tiitinen
Yle

Lakipykälää ja ely-keskuksia on rökitetty aiheesta kiivaasti erilaisilla keskustelupalstoilla. Tiitinen on seurannut keskustelua tuohtuneena.

– Reviirivartioinnista tässä on kyse. Kalatalouden keskusliitto pitää meitä pahana. Meillä on viranomaisstatus ja aateluus velvoittaa. Meidän on valmisteltava ja tehtävä päätökset hyvin ja huolellisesti. Meillä on asiantuntemusta ja asiat tehdään asiantuntemuksella eikä tunteella.

– Eivät virkamiehet ole mitään idiootteja, vaan selustan turvaamiseksi ohjauspäätökset tehdään hyvin tiiviissä yhteistyössä kalaveden omistajien ja muiden asianosaisten kanssa.

Kalastuslaki astuu voimaan vuoden 2016 alussa, mutta ensimmäiset ely-keskusten mahdolliset ohjauspäätökset nousevat pöydälle vasta vuosien kuluttua.

– Eletään pitkällä 2020-lukua ennen kuin siihen tullaan. Ensin on pitkä siirtymäaika ja vie aikaa rakentaa uusi kalatalousaluejärjestelmä ja laatia käyttö- ja hoitosuunnitelmat.

– Parhaimmillaan homma menee niin, ettei tuota 13. pykälää tarvitse koskaan soveltaa, kun kalaveden omistaja myöntää luvat.

"Troolaus vihattu pyyntimuoto"

Kiistelty pykälä koskee "kaupallisia kalastajia", jotka tekevät työtä ammatikseen. Jorma Tiitinen epäilee, että pykälän vastustuksen taustalla on paljon myös epäluuloa nykyaikaista troolikalastusta kohtaan.

– Trooli on yleisesti vihattu pyyntimuoto. Yksi ryhmä on ne kateelliset, jotka pelkää, että kalastaja rikastuu. Sitten on se vanhakantainen pelko kalavarojen loppumisesta, jota suomalaisille on opetettu 80 vuotta kalastuslailla. Se meni todella perille.

– Ja sitten yksi varsinainen porukka on vetouistelijat. He kirjoittavat suorastaan räävittömiä tuolla nettipalstoilla, kuinka troolarit tyhjentävät järvet istukkaista ja kaikista muista.

– Kun taas WWF ilmoitti pari vuotta sitten, että troolaus on kestävä kalastustapa. Milläpä kaupunkimummot saisivat muikkua ellei troolareita Saimaalla olisi. Kenelläkään ei ole niin paljon rahaa, että olisi varaa pyytää verkoilla muikkuja myyntiin.

Tiitisen mukaan troolin kieltämistä ammattikalastajalta voidaan verrata maanviljelijään, jolta kielletään traktorin käyttö.

– Rantanuottaus on kivaa puuhastelua, ja sillä voi pyytää rantakalatarpeet. Mutta kauppa vaatii tuhannen kilon muikkuerän ja siihen tarvitaan trooli.

Räväköistä puheista tunnettu Tiitinen on käynyt vuosikymmenten mittaan lukuisia neuvotteluja ja "kamppailuja" eri kalastukseen liittyvien osapuolten kanssa.

– Kieltämismentaliteetti oli pitkään vallalla. Minullekin soitettiin alkuvuosina ja kysyttiin, että miten me voisimme estää sen tai sen ihmisen kalastaminen.

Tiitinen myöntää, että ilmapiiri on ottanut isoja harppauksia eteenpäin. Esimerkiksi hän nostaa Puulaveden, jossa lähes sata osakaskuntaa yhdistettiin hiljattain kolmeksi yksiköksi.

– Ihmiset ovat oppineet ja asenneilmapiiri on aivan toinen. Kalassa on nykyään paljon helpompi käydä.

"Kalanpoikasbisnes villiä"

Uusi kalastuslaki tuo myös nykyistä jämäkämmät kalavesien hoito- ja käyttösuunnitelmat kalavesille. Jorma Tiitisen mukaan nykytilanne onkin kehno.

– Kalanpoikasbisnes pyörii yhtä hulluna kuin ennenkin. Esimerkiksi Saimaan suuriin järviin ei ole mitään järkeä kuskata kuhaa kun se lisääntyy siellä aivan luontaisesti. Mutta se on vuosikymmeniin opittu tapa, että osakaskunta kerää varoja ja sitten soitetaan tutulle konsulentille, että millaisia poikasia sinulla on. Meillä on näin paljon rahaa, tuo sinne.

Jorma Tiitinen
Yle

– Varainkäytön suunnittelu on aika heikkoa. Sinne summittaisesti mätetään kalanpoikasia, eikä perään kysellä mitä saadaan. Tietysti jokaisella on oikeus käyttää rahansa ihan mihin tykkää.

Tiitinen kuitenkin uskoo, että vuosien kuluessa tilanne paranee. Hyvät kokemukset antavat vauhtia.

– Nyt Puulavedellä on aktiivisia ja vakavaraisia toimijoita, ja kaikki omistajat ovat tyytyväisiä.

Suomessa on tällä hetkellä likimain 20 000 kalavesien omistusyksikköä. Tiitisen mukaan sopiva tavoite olisi tuhat yksikköä. Sen antaisi mahdollisuuden hyödyntää järvien kalakantoja.

– Kenenkään omistusoikeus ei siinä loukkaantuisi. Osuus pysyisi entisenä, mutta isommat yksiköt mahdollistaisivat kaupallisten kalastajien toimintamahdollisuuksia ja lisäisi kalastusta yleisesti. Se tietäisi kaloille hengenmenoa, mikä olisi pelkästään hyvä asia.

– Vesi hyötyy kalastuksesta. Se on ihan sama pyydetäänkö särkeä vai muikkua. Molemmissa vedestä otetaan ravinteita vesistä, joiden ongelma on rehevöityminen. Muikunpyynti on ihan samanlaista hoitokalastusta kuin roskakalojen pyynti, jota paljon tehdään.

Terveellisen järvikalan parempaa hyödyntämistä on pohdittu ja selvitetty vuosien mittaan. Jorma Tiitinen ei harmikseen näe tulevaisuutta kovin valoisana.

– Kauppa tarvitsisi niin suuria määriä, ettei oikein ole vielä keinoja ja tekniikoita tuottaa niitä. Saimaan muikkukadon aikana hävisi markkinoilta miljoonaa kiloa muikkua. Kuluttaja korvasi sen ulkomaisella kalalla, ja sen hintaa maksetaan edelleen.

Tiitisen oma kalastusharrastus rajoittuu katiskapyyntiin omalla mökkilahdella Saimaalla. Katiskasaalis pyörähtää lihamyllyn kautta pakkaseen, josta nostetaan raaka-ainetta paistinpannulle pitkin vuotta.

Uusi kalastuslaki löytyy täältä (siirryt toiseen palveluun)