Näkökulma: Kun pilli ei vihellä

Hallitustunnustelija Juha Sipilä (kesk.) yritti tehdä mahdottomasta mahdollisen ja luoda työmarkkinajärjestöille ulkopuolista painetta. Höyry ei kattilassa noussut, kirjoittaa Ylen politiikan toimittaja Jari Korkki.

politiikka
Jari Korkki.
Jari Korkki.Lassi Seppälä / Yle

Työmarkkinoilla tunnetaan kulunut sanonta, että sopu syntyy, kun pilli viheltää. Vertaus on vedenkeittimestä tai höyrypannusta, ja ajatus on tietysti se, että sopimus syntyy vasta sitten, kun se on pakko tehdä. Tai ehkä pikemminkin vähän sen jälkeen.

Hallitustunnustelija Juha Sipilä yritti käydä järjestöjen kanssa keskusteluja niin sanotusta yhteiskuntasopimuksesta rinnan puolueiden kanssa käymiensä hallituspohjakeskustelujen kanssa. Keskiviikkoiltana tunnustelijan oli kuitenkin pakko heittää pyyhe kehään ja todeta, ettei järjestöillä ole edellytyksiä sopuun.

Palacen kattokerroksissa peli todettiin menetetyksi siinä vaiheessa, kun mediassa laskettiin, että EK haluaa leikata kesälomista kaksi ja puoli viikkoa

Sipilä ei osapuolia syytellyt ja miksi olisikaan. Järjestöt olivat aidosti ja tosissaan liikkeellä ja halusivat auttaa hallitustunnustelijaa – ja samalla itseään – vaikeassa taloustilanteessa. Ongelma oli kuitenkin siinä, ettei hallituksen muodostamisen aikataululla ollut lopulta riittävästi yhteistä järjestöjen oman marssijärjestyksen kanssa.

Johon seuraavaksi kuuluu työllisyys- ja kasvusopimuksen mahdollisesta jatkosta sopiminen ja ensi vuoden palkankorotuksista päättäminen. Tai korottamattomuudesta, päätöshän siihenkin tarvitaan.

SAK:n hallitus oli torstaina varautunut käsittelemään Sipilän mahdollista ehdotusta yhteiskuntasopimuksesta, mutta kahvit ja lohivoileivät nautittiin lyhyen kaavan mukaan. Puheenjohtaja Lauri Lyly sanoi ihan suoraan, ettei muutaman vuosikymmenen aikana sovittuja asioita pysty muuttamaan muutamassa päivässä vain siksi, että maahan pitää saada hallitus.

Silti Lylykin tuntui aidosti ihmettelevän, miksi ihmeessä Elinkeinoelämän keskusliiton piti lastata neuvottelupöytään kaikki vanhat vaatimuksensa ja vielä Suomen Yrittäjien näkemyksillä höystettynä. EK ja SAK kun ovat yleensä olleet suunnilleen samaa mieltä siitä, ettei yrittäjäjärjestöä kaivata neuvottelupöydässä, koska siltä puuttuu niiden mielestä kyky sitoutua jäsentensä puolesta tehtyihin sopimuksiin.

EK: n toimitusjohtaja Jyri Häkämies näytti vielä torstainakin pirteää naamaa, mutta totuus taitaa olla, että Palacen kattokerroksissa peli todettiin menetetyksi siinä vaiheessa, kun mediassa laskettiin, että EK haluaa leikata kesälomista kaksi ja puoli viikkoa.

Voi kai sadan työtunnin lisäyksen vuositasolla niinkin laskea, mutta yhtä hyvin voi väittää, että työnantaja vihdoin hyväksyi työväenliikkeen historiallisen vaatimuksen 40 tunnin työviikosta.

Jota Häkämies sivumennen sanoen on esittänyt aiemminkin. Kuten Lyly hyvin tietää.

Mutta varmaa on se, että keskusteluun kilpailukyvyn palauttamisesta ja tuottavuuden nostosta palataan.

Ehkä kuitenkin työmarkkinajärjestöjen omassa aikataulussa. Tai sitten hallitusneuvotteluissa, jos Sipilä niin haluaa.

Jari Korkki
kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja