Väitös: Vankilakierteeseen päädytään luultua harvemmin

Uusintarikollisuus on harvojen, rikosuran valinneiden heiniä. Toimintaohjelmat eivät näytä vaikuttavan uusintarikollisuuteen.

Kotimaa
Helsingin vankila.
Henrietta Hassinen / Yle

Vankilakierteeseen päädytään harvemmin kuin usein luullaan, paljastaa väitöstutkimus. Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavan tutkimuksen mukaan esimerkiksi puolet ensimmäistä kertaa vapautuneista vangeista ei joudu vankilakierteeseen ja lähes puolet heistä ei palaa koskaan vankilaan. Toisaalta keskimääräistä uusimislukua korottavat ne urautuneet vangit, joiden uusimisriski on jo lähtökohtaisesti korkea.

Väitöstutkimuksen perusteella vangeille suunnatut toimintaohjelmat eivät vähentäneet uusintarikollisuutta tilastollisesti merkitsevästi. Tutkimuksessa kuitenkin korostetaan, että vangeille järjestettyjä toimenpiteitä tulee tarkastella uusintarikollisuuden lisäksi vangin hyvinvoinnin, vangin läheisten tai vankilan laitosturvallisuuden näkökulmasta. Vankien uusintarikollisuuteen vaikuttavat myös monet vangeista riippumattomat tekijät, kuten lainmuutokset ja rikosten selvitysaste.

Väitöstutkimus on kansainvälisesti merkittävä, sillä sen aineisto on poikkeuksellisen laaja. Siinä on tutkittu yli 56 000 vangin uusintarikollisuutta kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana. Tutkimuksen on tehnyt rikosseuraamuslaitoksen erikoistutkija Sasu Tyni.

Lähteet: Itä-Suomen yliopisto, rikosseuraamuslaitos