Huono Äiti Sari Helin: syyllisyys ja huono omatunto voivat kiteytyä tyhjään vauvamuistokirjaan

Kun turhautunut, väsynyt, syyllisyyttä poteva äiti kaipaa vertaistukea ja hetkeä itselleen, hän kääntyy Huonon Äidin puoleen. Toimittaja Sari Helinin Huono Äiti -Facebook-sivulla on liki 40 000 tykkääjää. Tuelle on tarvetta, sillä myytti Täydellisestä Äidistä tykyttää yhä monen äidin takaraivossa.

Kotimaa
Mustavalkokuva hymyhelistimistä
Yle

Toimittaja Sari Helin on suositun Huono Äiti (siirryt toiseen palveluun) -perheblogin ja Facebook-yhteisön perustaja, jonka missio on taistella Täydellinen Äiti -myyttiä vastaan.

– Sain päähänpinttymän, joka ei jättänyt minua rauhaan. Mitäs jos asiat sanottaisiin niin kuin ne oikeasti on, eikä niin kauheasti esitettäisi? Huono Äiti on yleisnimitys sille, että ollaan rehellisiä.

– Haluan rikkoa myyttistä äitikuvaa, koska tosiasia on, että hirvittävän moni äiti kokee olevansa huono äiti milloin missäkin asiassa. Vauvakirjat, joihin kerätään hiustupsuja ja valokuvia, ovat jääneet monelta tekemättä ja se on monen äidin valtava huonommuuden tuskan aiheuttaja. Me ollaan jatkuvasti huonossa omassatunnossa elämän valintojemme kanssa ja sen rikkomista tämä on, tavallaan myös helpotusta, Helin kertoo.

Mitäs jos asiat sanottaisiin niin kuin ne oikeasti on, eikä niin kauheasti esitettäisi?

Sari Helin

Vauvakirjan tekemättömyys saattaa tuntua pikkujutulta isossa kuvassa, mutta esimerkiksi juuri vauvakirjasyyllisyys saattaa olla se korsi, joka katkaisee äitikamelin selän.

– Kun kerrytetään painolastia aamusta alkaen, annoinpa lapsille väärää aamupalaa enkä jaksanut keittää ravitsevaa kaurapuuroa, ja mennään koko päivä, ja päädytään yöllä pohtimaan, että en koskaan saanut vauvakirjojakaan tehtyä, niin se on niin mittava määrä, missä ihminen pyöriskelee oman huonommuuden ja riittämättömyyden kanssa, että siinä jää maailmantuska toiseksi.

Äitien pahuudesta ei puhuta

Edelleenkin on asioita, jotka halutaan lakaista äitiyden maton alle. On mahdottoman vaikeaa myöntää itselleen saati muille, että äidin sisällä voi asua aggressiivinen hirviö, jonka ajatukset teoiksi muuttuessaan kiinnostaisivat myös lastensuojeluviranomaisia. Hiljaisuuden muuri vain pahentaa väsyneiden äitien tilannetta. Apua ei saa, koska sitä ei kehtaa tai uskalla pyytää.

– Suuria tabuja ovat tietysti ne asiat, jos äiti on oikeasti niin loppu, että äiti lyö lapsiaan. Nyt on hyvin paljon ollut keskustelua myös äitiperversiosta, joka on suurtabu. Sillä tarkoitetaan sitä, että äiti on avioeron tullen niin ylivoimainen, että isälle jää lapsista vain pikku pikku siivu eron jälkeen.

Onko sitten äidiksi tuleville naisille yllätys, että äitiys on aika ajoin rankkaa, vaikeaa, hankalaa ja raskasta?

– Se voi olla yllätys, koska se ei vaikuta siltä vielä synnytyslaitoksella. Tehtävä vaikeutuu, kun eteenpäin mennään. Teini-ikä on aika, jota ei osaa kuvitella ennen kuin on myrskyn silmässä, vaikka olisi lukenut kaikki opukset ja lehdet.

Äideille lisää legoilla leikkimistä

Syyllisyys siis tulee kotiin suunnilleen samassa paketissa haikaran nyytin mukana. Tahtomattaankin moni äiti vertaa itseään siihen, millainen itse haluaisi olla, millainen oma äiti oli, tai millainen kuva mediassa, äitiblogeissa, vauvapalstoilla tai sosiaalisessa mediassa välittyy muiden äitiyskokemuksista.

Äiti suorittaa, isä leikittää.

Sari Helin

– Ulkopuolisten ei pidä määritellä äitiä hyväksi tai huonoksi, mutta äidit tuppaavat itse määrittelemään itseään ja myös toisia äitejä. Ei pitäisi määritellä, mutta se on sisäsyntyistä, se äitiyden määrittely, pohtii Sari Helin.

Monissa kahden vanhemman perheissä perheen arjen pyörittämisestä vastaa usein äiti. Ei aina, mutta usein. Niinpä äidille ei jää aikaa tai voimia kokea lapsen kanssa iloisia asioita.

– Ilo unohtuu. Äiti suorittaa, isä leikittää. Paljonhan lapset sanovat, että isän kanssa on niin kivaa, kun rakennetaan majaa, mutta äiti nipottaa: muistakaa syödä, vaihtakaa sukat, onko läksyt tehty, mene suihkuun ja nyt mun hermot menee. Ei äidit leiki legoilla, äidit miettii niitä sukkia, Helin harmittelee.