Burundissa ja Ruandassa on pelottava sisällissotien perinne

Burundin tilanne alkoi kärjistyä, kun presidentti Nkurunzizan ilmoitti ehdokkuudestaan kolmannelle presidenttikaudelle. Oppositio on syyttänyt häntä diktatuurin valmistelemisesta.

Ulkomaat
Aikajanagrafiikka Burundin väkivaltaisesta historiasta 1890-luvulta nykypäivään.
Leena Luotio/Yle Uutisgrafiikka

Väkivallan pelätään leimahtavan jälleen ilmiliekkiin suurten järvien alueella Itä-Afrikassa. Burundi valmistautuu ensi kuussa pidettäviin presidentinvaaleihin poikkeusoloissa.

Poliisi ja armeijan sotilaat ovat taltuttaneet kovaotteisesti mielenosoitukset pääkaupunki Bujumburassa.Niissä on protestoitu presidentti Pierre Nkurunzizan ehdokkuutta.

Nkurunziza on ollut presidenttinä kaksi viisivuotiskautta, mikä on lain mukainen enimmäismäärä. Hän kuitenkin haki perustustuomioistuimesta päätöksen, jonka perusteella voi asettua ehdolle vielä kolmanneksi kaudeksi. Oppositio arvelee sen tarkoittavan sitä, että hän yrittää viedä Burundia diktatuurin suuntaan.

Tapahtumat muistuttavat pelottavasti aiempien konfliktien alusviikkoja Burundissa ja naapurimaa Ruandassa. Tällä kertaa mukana ei tosin ole kansanryhmien välistä vastakkainasettelua, ainakaan vielä.

Ikivanha etninen riita

Burundin ja Ruandan poliittiset ongelmat ovat seurausta Saksan ja Belgian ankarasta siirtomaapolitiikasta ja paikallisten hallitsijasukujen valtataistelusta. 1962 itsenäistynyt Burundi oli ensin kuningaskunta ja välillä sotilasdiktatuuri ennen kuin siitä tuli tasavalta.

Kummassakin maassa kansan enemmistö on hutuja, mutta tutsit ovat olleet yhteiskunnan johtava luokka. Belgian siirtomaavallan aikana kansanryhmien välit kärjistyivät. Itsenäisyyden aikana vallanhimoiset poliitikot ovat lietsoneet vihaa niiden välille.

Järkyttävimpiä esimerkkejä vihanlietsonnan seurauksista ovat 1990-luvun sisällissodat.

1993 tutsi-sotilaat murhasivat maan ensimmäisen hutupresidentin, minkä jälkeen puhjenneissa väkivaltaisuuksissa kuoli 300 000 ihmistä.

Seuraavana vuonna Burundin ja Ruandan presidenttejä kuljettanut kone ammuttiin alas Ruandan pääkaupungin Kigalin yllä. Siitä käynnistyi Ruandan sisällissota, jossa kuoli 800 000 ihmistä.

Päätoimittaja Nina Winquist työskenteli tuolloin alueella Kansainvälisen Punaisen Ristin palveluksessa.

– Tuntuu, että historia on toistanut itseään 1400-luvulta lähtien, kun tutsit saapuivat alueelle Etiopiasta. Konfliktit ovat ikään kuin syklisiä, harvinaisen lohduttomia, sitkeitä, raakoja ja pitkäkestoisia, Winquist kertoo.

Pakolaisvirta naapurimaihin

Alueen konflikteille tyypillistä on se, että ne aiheuttavat laajan pakolaisongelman. YK:n mukaan Burundista on viime viikkojen aikana paennut naapurimaihin Ruandaan ja Tansaniaan kymmeniä tuhansia ihmisiä.He joutuvat samalla jättämään viljelyksensä, mikä voi kurjistaa oloja jatkossa.

– Sadat tuhannet ihmiset vuonna 1994 kävelivät rajan yli ensin Ngaraan Tansaniaan ja sieltä Kongon puolelle ensin Bukavuun ja sitten Gomaan. Oli lapsia, joita raahattiin mukana tai jotka kantoivat suuria taakkoja tai jotka jätettiin tienlaitaan yksin. Vanhuksia, jotka yrittivät kulkea joukon mukana. Tyhjiä, ilmeettömiä kasvoja, Winquist kuvailee Ruandan taistelujen aiheuttanutta ennenkokematonta pakolaisvirtaa.