Näkökulma: Kun ääni ei kanna, voi vain huutaa

Kenttä on puhunut ja pulinat pois, on maalaisliittolainen viisaus tappion hetkellä. Brittien vaalijärjestelmä näytti torstaina nurjat puolensa, eivätkä hävinneet taida ottaa tappiota aivan niin maalaisliittolaisen tyynesti.

Ulkomaat
Sampo Vaarakallio.
Sampo Vaarakallio.Jussi Koivunoro / Yle

Euroopassa on vuoroin pohdittu ja vuoroin valitettu sitä, että ihmisten luottamus poliittiseen järjestelmään horjuu. Vaaliuurnille käpsehtivät alati harvemmat joukot ja kumarammat selät. Sitten median kumarat sedät kysyvät moraalisen närkästyksen vallassa, miksi nuoret eivät äänestä.

Torstaiset vaalit Isossa-Britanniassa antoivat ainakin yhden vastauksen siihen, miksi poliittista järjestelmää kohtaan tunnetaan epäuskoa. Ääni ei kuulu, se ei vaikuta.

Ison-Britannian vaalijärjestelmässä yhden edustajan vaalipiiristä pääsee eniten ääniä saanut läpi, muut saavat polttaa vaalikrääsänsä ja alkaa valaa uskoaan seuraavaan kertaan.

Vaalijärjestelmä on ajalta, jolloin Iso-Britannia oli aidosti kaksipuoluejärjestelmä. Oli vastakkainasettelun aika. Oli konservatiivit ja oli työväenpuolue. 1950-luvulla nämä pääpuolueet saivat käytännössä kaikki äänet.

Nyt aika on toinen. Tilaa on vastakkainasettelullekin, mutta jakolinjoja on useita. Nyt pääpuolueiden yhteinen ääniosuus on 65 prosentin luokkaa. Näin siksi, koska äänestäjäkunta on sirpaleisempi ja puoluekartta on muuttunut monimuotoisemmaksi.

Konservatiivin liituraitapuku saattaa olla Cityn pankkiirin kostyymiä nuhruisempi ja mieli liberaalimpi. Palvelualan pikkupäällikkö ei välttämättä hipsteriksi julistaudu, mutta ei osaa työläisenäkään itseään pitää. Perheen punatukkaiset vanhemmat kyllä tykkäävät Sheila-tyttären kolmannen polven pakistanilaisesta sulhosta, mutta …

Ison-Britannian puoluejärjestelmä on muuttunut pysyvästi ja siksi vaalijärjestelmänkin täytyy muuttua mukana. Paljon siitä on puhuttu ja jotain yritettykin, mutta valmista ei ole tullut.

Ei tietenkään ole oikein, että liberaali-demokraattien, vihreiden ja UKIP-puolueen yhteisellä 25 prosentin äänisaalilla puolueet saivat yhteensä kymmenen edustajaa parlamenttiin.

Ison-Britannian vaalijärjestelmä on erittäin epäreilu - se ei vastaa tätä päivää. Se on edustuksellisen demokratian kannalta hirvitys.

Oheinen yleisradioyhtiö BBC:n julkaisema grafiikka näyttää ongelmasta kaiken olennaisen.

Britannian järjestelmät -grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Jos Ison-Britannian vaalijärjestelmä muutettaisiin meikäläiseksi d’Hondtin systeemiksi, niin miljoonat äänet eivät menisi hukkaan, ja koalitiohallitus olisi ainoa mahdollisuus. Konservatiivijohtaja David Cameron pohtisi siis tällä hetkellä sipiläläistä prosessikaaviota, vaikkei insinööri olekaan.

Eikä ongelma koske pelkästään Isoa-Britanniaa. Demokratian mallimaana pidetyn Ranskan vaalijärjestelmä sulkee sekin jatkuvasti noin viidenneksen äänestäneistä vallan ilojen ulkopuolelle. Oikeistopopulistinen Kansallinen rintama kasvaa ja elämöi, mutta kansalliskokoukseen saakka äänet eivät kantaudu.

Puolueiden mielipiteistä saa olla mitä mieltä tahansa, mutta demokratiaan kuuluu, että protesteja siedetään. Järjestelmän ulkopuolelle sysääminen katkeroittaa ja katkeruus joskus radikalisoi.

On väärin, että ääni riittää vain huutamiseen. Lopulta huutaminenkaan ei riitä.