Italialainen 1400-luvun noitatyttö oli harvinaisen taudin ja aikalaistensa vainon uhri

Teinitytöllä oli ilmeisesti keripukki, joka muutti rajusti hänen ulkonäköään ja sai muut epäilemään häntä paholaisen riivaamaksi. Vainajanakaan hän ei päässyt muiden joukkoon.

Ulkomaat

Albengasta Liguriasta jokilaaksosta löytynyt keskiaikainen lapsivainaja, joka Italian lehdistössä on nimetty noitatytöksi, kärsi ilmeisesti vakavasta sairaudesta. Se muutti rajusti hänen kasvojaan ja muutakin luustoaan.

Kasvon käännettiin kohti maata, ettei sielu pääsisi palaamaan.

Noin 13-vuotias, alle 150-senttinen tyttö haudattiin radiohiiliajoituksen mukaan 1400-luvun loppupuoliskolla tai aivan 1500-luvun alussa. Tuohon aikaan sosiaaliset ja uskonnolliset jännitteet olivat kovat, ja niistä seurasi syrjintää ja jopa noitavainoa.

Tytön luuranko löytyi viime syksyn arkeologisissa kaivauksissa paljon syvempää maasta kuin muut vainajat. Lisäksi hänet oli haudattu kasvot maahan käännettyinä. Tutkijoiden mukaan se oli Euroopassa laajalti ja kauan tunnettu tapa nöyryyttää vainajaa ja estää epäpuhtaan sielun paluu elävien joukkoon.

Samasta syystä ruumiiden suuhun pantiin kiviä tai heidät naulattiin tai seivästettiin kiinni maahan. Tällaisen kohtelun saattoi saada myös murhan tai muun vakavan rikoksen takia teloitettu.

Yhteisön kaihtaman tytön hautapaikka ei kuitenkaan ollut syrjässä, mikä on täysin poikkeuksellista. Hänet oli haudattu aivan kirkon viereen, paikkaan, johon rikoksentekijöillä ei ollut asiaa.

Pullistuneista silmistä valui verta

Tytöstä teki erilaisen hänen sairastamansa vakava keripukki. Aikalaisilleen hän ilmeisesti oli pelottava ja jopa demoninen näky, kertoo antropologi Elena Dellù.

Tytön luista aiotaan selvittää, millaista ravintoa hän oli syönyt.

Tyttö oli tautinsa takia hyvin kalpea, hänen suustaan ja silmistään saattoi vuotaa verta, silmät olivat pullistuneet ja jalat käyristyneet. Hän saattoi kärsiä myös pyörtyilystä tai epileptisistä kohtauksista.

Keripukki johtuu C-vitamiinin puutoksesta. Pitkiä matkoja seilanneilla merimiehillä se oli purjelaiva-aikaan ainainen uhka, ja pikkulapsia se vaaransi esimerkiksi paikoin Pohjois-Amerikassa, jossa ei ollut järin tarjolla C-vitamiinipitoista ruokaa.

Keskiajan italialaisella keripukki sen sijaan on yllättävä löytö, sillä sitrustarhat olivat siellä yleisiä. Dellù arvelee, että tytöllä oli häiriö, joka esti C-vitaminin imeytymisen elimistöön. Hänen luistaan aiotaankin seuraavaksi selvittää, millaista ravintoa hän oli syönyt.

Myös arkeologisia kaivauksia jatketaan. Tutkijoiden toiveissa on löytää lisää luurankoja samalta aikakaudelta DNA- ja biokemiallisia analyyseja varten.

Tutkimuksista kertoo italiaksi tiedelehti Anthia (siirryt toiseen palveluun) ja englanniksi Discovery News (siirryt toiseen palveluun).