Avustustyöntekijät kamppailevat aikaa vastaan Nepalissa

Lähestyvä sadekausi uhkaa tehdä vaikeakulkuisten alueiden avustamisesta lähes mahdotonta.

Ulkomaat
Näkymä nepalilaisen Laprak-kylän asukkaiden rakentamalle teltta-alueelle toukokuun 4. päivä. Alueella tapahtuneessa voimakkaassa maanjäristyksessä kuoli yli 7 300 ihmistä.
Näkymä nepalilaisen Laprak-kylän asukkaiden rakentamalle teltta-alueelle toukokuun 4. päivä. Alueella tapahtuneessa voimakkaassa maanjäristyksessä kuoli yli 7 300 ihmistä.Sajjad Hussain / AFP / Lehtikuva

Yli kaksi viikkoa Nepalin tuhoisan maajäristyksen jälkeen avustustyöntekijät kamppailevat aikaa vastaan. Lähestyvä sadekausi uhkaa vaikeuttaa vaikeakulkuisten vuoristokylien auttamista.

– Apu saavuttaa ihmisiä hyvin, mutta tietysti avun määrä verrattuna siihen tarpeeseen on vielä riittämätöntä, kertoo YK:n lastenjärjestön Unicefin työntekijä Antti Rautavaara Nepalin pääkaupungista Kathmandusta.

YK on arvioinut, että Nepalin maanjäristys on vaikuttanut jopa 8 miljoonan ihmisen elämään. Maajäristys tappoi yli 8 000 ihmistä ja yli 16 000 loukkaantui.

Kansainvälinen rahoitus on ollut nihkeää

YK ilmoitti perjantaina saaneensa lahjoittajilta vasta 22 miljoonaa dollaria eli noin 20 miljoonaa euroa, kun sen esittämä pikavetoomus oli 415 miljoonaa dollaria eli 370 miljoonaa euroa.

– Kansainvälinen yhteisö ja rahoittajat eivät ole siinä määrin vastanneet tähän tarpeeseen kuin on toivottu ja on aikaisemmin tapahtunut, Antti Rautavaara sanoo.

Suomesta on Rautavaaran mukaan saatu maan kokoon nähden kohtuullisesti apua Nepaliin. Rautavaara kiittelee suomalaisten kiinnostusta kaukaisen maan hätään.

– Nepalin kriisi osoittaa, että Suomi ei ole irrallaan. Se vyöry suomalaisten ihmisten huolesta ja kiinnostuksesta Nepalia kohtaan on ollut ihan uskomaton, Rautavaara sanoo.

– Olen saanut niin paljon yhteydenottoja, että huomaan tämän tilanteen koskettavan hyvin monia suomalaisia, vaikka olemme täällä kaukana maailman katolla.

Vuoristokylien tilanne on karu

Nainen kantoi lastaan maanjäristyksen episentrumissa olleen Barpakin kylän jäänteissä Nepalissa.
Nainen kantoi lastaan maanjäristyksen episentrumissa olleen Barpakin kylän jäänteissä Nepalissa.Diego Azubel / EPA

Unicefin Antti Rautavaaran mukaan Kathmandun laakson tilanne on alkanut näyttää jollain tapaa valoisammalta, kun ihmiset ovat palaamassa suurista leireistä koteihinsa tai sukulaistensa luokse.

Samaan aikaan kuva maanjäristyksestä kärsineiden vuoristopiirikuntien tilanteesta on selkiytynyt. Nepalin 75 piirikunnasta 12 on kärsinyt maanjäristyksestä.

Vuoriston katastrofialueiden tilanne on edelleen ankara.

– Siellä on suurin osa ihmisistä käytännössä taivasalla ja sadekausi on alkamassa ihan lähiaikoina. Näin ollen meillä tosi kiire, 2–4 viikon ikkuna saada sitä apua perille, Rautavaara sanoo.

Sadekausi uhkaa avustustöitä

Ihmisille pitäisi järjestää suojaa ennen monsuunikauden saapumista, varsinkin kun sadekausi tekee liikkumisen jo ennestäänkin hankalasti tavoitettavilla alueilla lähes mahdottomaksi. Maanvyörymienkin riski kasvaa sadekaudella.

– Koko kansainvälisen yhteisön pääsy sinne ihmisten luokse tai heidän pääsynsä pois sieltä vaikeutuu moninkertaisesti. Siinä on sekin puoli, että pelkästään avustustyöntekijöiden oma turvallisuus heikkenee, Antti Rautavaara sanoo.

– On vaikea kuvailla sitä Himalajan Nepalin vuoristokylien todellisuutta. Yhden laakson ylipääseminen, joka suomalaisittain olisi kuin siirtyä Helsingistä Porvooseen, saattaa helposti kestää koko vuorokauden, Rautavaara kertoo.

Ensimmäinen hätäavun vaihe kestää 2–3 kuukautta. Samaan aikaan valmistaudutaan jo jälleenrakentamiseen eli siihen vaiheeseen, kun ihmisille aletaan rakentaa väliaikaisia tai valmiita asuntoja.

Vedenpuhdistuksen tarve on suuri

Antti Rautavaara johtaa Unicefin vesi- ja sanitaatiotyötä Nepalissa. Vesihuollon tilanne on Rautavaaran mukaan parempi kuin pelättiin.

– Vuoristopiirikunnissa vesihuolto, joka on pääosin lähteitä, on säilynyt paremmassa kunnossa kuin uskallettiin epäillä, Rautavaara sanoo.

Ongelmana on, että vesi on usein saastunutta.

– Sen takia yritämme saada välittömästi vedenpuhdistustabletteja ja -aineita kyläyhteisöihin, jotta vesi olisi turvallista juotavaksi ja kotitalouskäyttöön, perushygienian ylläpitoon.

Järistys lisäsi epidemioiden riskiä

Nepalin maanjäristyksessä loukkaantunut nuori mies odottaa apua Uiyan kylässä.
Nepalin maanjäristyksessä loukkaantunut nuori mies odotti apua Uiyan kylässä keskiviikona 29.4..Sajjad Hussain / AFP

Maanjäristys on entisestään kasvattanut koleraepidemian ja muiden kulkutautien uhkaa Nepalissa, jossa normaalitilanteessakin 70 prosenttia vesilähteistä on saastunut ulosteperäisesti.

– Me lähdetään siitä, että valitettavasti on todennäköisempää se, että ainakin jossain mittakaavassa tauteja lähtee liikkeelle kuin että selvittäisiin ilman vatsatautiepidemioita, Unicefin Antti Rautavaara kertoo.

Unicef on jo tehnyt hallituksen kanssa suunnitelman koleraepidemian varalta. Hankkeilla on myös vedenlaadun seuranta maanjäristyksestä kärsineillä alueilla, jotta epidemioihin voitaisiin varautua.

– Valmistaudumme ja tarjoamme jo väliaikaista sanitaatiota sillä periaatteella, että käytössä olisi ainakin yksi vessa 50 miestä kohti ja yksi vessa 30 naista kohti, Rautavaara kertoo.

Sadon pelastaminen keskeistä

Aivan keskeistä Nepalin lähitulevaisuuden kannalta on tulevan sadon pelastaminen.

– Täällähän monet maanviljelysjärjestelmät perustuvat kastelukanavajärjestelmään. Jos kastelukanavat ovat vaurioituneet, silloin sato saattaa kuolla pystyyn ennen kuin sateet alkavat, Antti Rautavaara sanoo.

Jos sato tuhoutuu, ihmiset lähtevät kotiseuduiltaan pakolaisleireille. Ihmisten pakkautuessa leireille kasvaa puolestaan kulkutautien riski.

Jälkijäristykset pitävät traumaa yllä

Unicef huolehtii myös siitä, että maanjäristyksestä kärsineet lapset pääsisivät jälleen koulun penkille.

– Lasten psykososiaalinen tarve, että he pääsisivät kiinni edes jonkinlaiseen arkeen, olisi aivan keskeistä etteivät he vain olisi kodin raunioilla, Antti Rautavaara sanoo.

Edelleen tiuhaan jatkuneet jälkijäristykset ovat pitäneet yllä pelkoa, mikä on erityisen traumaattista lapsille.

– Täällähän on jälkijäristyksiä suurin piirtein kolme per päivä. Sellainen ajatus, että on ollut Nepalin maanjäristys yksikössä, on tavallaan väärä, Rautavaara kertoo.

Unicef pyrkii nyt rakentamaan väliaikaisia kouluja ja pienemmille lapsille turvallisia leikkipaikkoja, jotta edes jonkinlainen normaali arki löytyisi.

Kulttuuriperintö kärsi raskaasti

ainen seisoo hiljaa tuhoutuneen historiallisen Bal Krishna Thapa Chhetry temppelin edessä.
Nainen seisoo tuhoutuneen Bal Krishna Thapa Chhetry -temppelin edessä 29. huhtikuuta Kathmandussa.Abir Abdullah / EPA

Nepal on kärsinyt myös raskaat kulttuuriset tappiot. Unesco on arvioinut, että kyseessä on modernin ajan suurin yksittäinen yhden maan kansallisaarteisiin kohdistunut tuho. Merkittäviä temppeleitä ja kulttuurisia muistomerkkejä tuhoutui maanjäristyksessä.

– Tällä on selvästi iso henkinen vaikutus nepalilaisten omaan identiteettiin, kun suuri osa heidän kansallisaarteistaan on täysin maan tasalle, Unicefin työntekijä Antti Rautavaara kertoo Kathmandusta.

– Täällähän nämä eivät ole olleet kuolleita paikkoja vaan sellaisia paikkoja, joissa ihmiset ovat päivittäin tai vähintäänkin viikoittain käyneet ja viettäneet aikaansa. Nyt niitä paikkoja ei enää ole, ja sillä on iso henkinen vaikutus.