Näkökulma: Mikä Minskissä maksaa?

Huolestuneet poliitikot hokevat hokemasta päästyään kuinka Minskin sopimus on tärkeä Ukrainan sodan loppumisen kannalta. Ja olisihan se, mikäli sen kohdista edes yksi olisi toteutettu, kirjoittaa Ylen Ukrainan-kirjeenvaihtaja Kerstin Kronvall näkökulmassaan.

Ulkomaat

Olemme kohta eläneet noin kolme kuukautta niin sanottua tulitaukoa Donbassin alueella. Mikä sellainen tulitauko on, jossa ihmisiä kuolee viikoittain ja tykistötulen jyskettä kuuluu päivittäin, ja varsinkin joka yö?

On tietenkin erittäin hyvä, että taistelut ovat laantuneet hieman. Niitä ei ole viime aikoina käyty yhtä tiiviisti kuin joskus aikaisemmin. Mutta vielä neljätoista kuukautta sitten niitä ei käyty ollenkaan, ja siihen tilaan kai olisi tarkoitus pyrkiä uudestaan. Ihmisiä on tapettu jo aivan liian paljon.

*Edes kaikkein helpoimpia vaatimuksia *Minskin sopimuksessa ei ole täytetty. Tulitusta ei ole lopetettu, kaikkea raskasta kalustoa ei ole sovitusti vedetty pois rintamalta, eikä kaikkia vankeja ole vapautettu. Kumpikin osapuoli rikkoo näitä sovittuja ehtoja vastaan, ja kukaan muu ei voi tehdä asialle mitään.

Suuret kompastuskivet, jotka olivat kirjoitettuina sopimukseen, ovat edelleen paikallaan. Ukrainan hallinnon olisi jo kauan sitten kuulunut yhdessä Donbassin edustajien kanssa laatia suunnitelma alueen tulevaisuuden asemasta ja hallinnosta. Sellaisesta ei ole hajuakaan.

Edes kaikkein helpoimpia vaatimuksia Minskin sopimuksessa ei ole täytetty.

Alun perin oli selvää, ettei virallinen Ukraina suostu sopimaan mistään Luhanskin ja Donetskin niin sanottujen kansantasavaltojen niin sanottujen johtajien kanssa. Kuka on silloin osapuoli, jonka kanssa sovitaan alueen tulevaisuudesta? Venäjäkö? Ei tietenkään, niin kauan kun maa väittää olevansa konfliktin ulkopuolella. Ja tosiaan, Minskin sopimukseen kirjattiin osapuoleksi ”Donbassin alueen edustajat”.

Etyjin rooli on alueella keskeinen, sen tarkkailijoiden työtä on kuitenkin jatkuvasti häiritty. Räikeimmin sitä on tehty tulittamalla kohti, muuten hidastaen heidän etenemistään tai estämällä heiltä pääsyn johonkin kohteeseen. Tätä häirintää on harjoittanut sodan kumpikin osapuoli.

On täysin mahdoton ajatus, että Ukraina tämän vuoden loppuun mennessä hallitsisi Donbassin itärajaa. Siis rajaa Ukrainan ja Venäjän välillä. Ukraina tuntuu itse asiassa itsekin luopuneen koko ajatuksesta, sillä huhtikuun alusta alkaen saa Ukrainan rajaviranomaisten lähtöleiman passiinsa, kun matkustaa niin sanottujen kansantasavaltojen hallitsemille alueille.

Minskissä on tehty jo kaksi sopimusta, syyskuussa viime vuonna ja tämän vuoden helmikuussa. On vaikea uskoa, että EU enää kolmannen kerran haluaisi menettää kasvojaan tällaisten sopimusten osoittauduttua mitättömiksi. Ratkaisun avaimia kun ei koskaan ole ollut Minskissä, ne ovat piilossa Moskovassa ja ehkä joku pienempi niistä löytyy Kiovasta.