1. yle.fi
  2. Uutiset

Sananen – Saisinko luvan

Televisiokuvassa näkyy vuoronperään p-pisteen kaarelle kumartuvia kiekkoilijoita ja lehmäpuvussa hötkyviä keski-ikäisiä. Meneillään on selvästi karnevaali, mutta mikä? Ainakin se näkyy naamasta, kun on saanut luvan.

Näkökulmat
Mikko Maasola tunsi outoa vetovoimaa ratsastuskypärään.
Arvo Vuorela / Yle

Katselen kaikki päivät terassilla istuvia ihmisiä. Keitä he ovat? Mistä aika on heille annettu? Suomi ei ole läheskään demokraattinen maa. Vain joillain on tuollainen vapaus imeä schimanskia keskellä Suomen jälleenrakennustalkoita. Oikeastaan tuota näkyä enemmän ihmettelen vain jääkiekon MM-kisojen katsomoiden suomalaisia. Kaikki nuo irtotissit ja nokkuvat utareet, kuin virranjakajankannet, kertovat jotain – mutta mitä?

Minulta on mennyt paljon ohi. Viimeisin haalarini oli viiden vuoden iässä. Kun muut sujahtivat opiskelijahaalareihin, minä torjuin elämäni karnevaalin. Käännyin sisäänpäin ja aloin käsikirjoittamaan omia juttujani. Toki join viinaa, jopa enemmän kuin muut, mutta tajusin jo nuorena, että viinaa voi juoda myös pitämättä hauskaa.

Ostravassa on kuulemma kaikkien aikojen tunnelma. Tosin kovassa nousuhumalassa tuntuu aina siltä. Paljon keski-ikäisiä ihmisiä peruukeissa, römpsyhameissa, lehmäpuvuissa, naarasleijonan tussuhaalarissa ja vaikka missä. Ja taas olen pihalla. Miten ihminen saa noin paljon irti itsestään? Onko tuo täti kenties paikallisen Ely-keskukseni tarkastaja, joka on piilotellut työpöytänsä alla kaikkea tuota järkyttävää rekvisiitta-arsenaaliaan juuri ennen pikkubussin lähtöä?

Vapaus on mielentila. Sitä varten on rakennettu jäähalleja.

Olen ennenkin kiinnittänyt huomiota kiekkofaneihin, vasta nyt kiinnostunut niistä. Kateellisuus ja selittämätön väsymys vellovat mielessäni yhtä aikaa. Omasta elämästään (juuri nyt akuuteista 4 suuresta murheesta ja 13 pienemmästä) ei pääse karkuun, mutta näyttää että nuo ovat päässeet.

Vapaus on mielentila. Sitä varten on rakennettu jäähalleja. Vapaus aiheuttaa lämpöä. Lähellä oleva jää viilentää kaiken juuri sopivaksi.

Ymmärrän ryyppyreissut. Ne ovat nimenomaan ihmisten keksimiä. Tärkeitäkin.

Kaiken keskellä kyse on luvasta. Se on avainsana. Juominen kovaan humalaan on infantiilia, mutta jos joku antaa siihen luvan, aivot ovat valmiita ohjeistamaan kättä sekunnin sadasosassa. Kun salpa räpsäytetään auki, ilo pääsee sisään. Tittelitön alkuihminen muuttuu vain kehonsa kantajaksi, solujen mestarimarinoijaksi ja mikään ei riitä vielä pitkään aikaan.

Suomen kaikkien aikojen voitonpäivänjuhla oli kaksikymmentä vuotta sitten. Siitä olosta kaikki eivät ole toipuneet vieläkään. Siitä toukokuisesta päivästä lähtien olemme saaneet haaveilla suurimmasta mahdollisesta, aina uudestaan. Se saa meidät keski-ikäisetkin ompelemaan possupukuja ja rakentamaan tötteröitä, maalaamaan isolla pensselillä, halumme ja naamamme.

Kaiken keskellä kyse on luvasta.

Humala tulee kuin itsestään, luonnollisesti. Nyt meillä on lupa levitoida. MM-kisat ovat VAIN kerran vuodessa!

Juhannus on osoittautunut vaaralliseksi. Osa sukulaisista on jo kuollut keskikesän taioissa. Vappu haiskahtaa. Mutta jääkiekon MM-kisat ovat karnevaali meille. Turvallinen ympäristö, selkeä lupa, ja Leila on vielä se paras matkanjohtaja, kun se ei voi ottaa kuulemma enempää ja sillä on kaikki liput.

Paljon on tietenkin kansallista support-juomista kotikatsomoissa. Litramääräisesti suurin kannatus on siellä.

Viina, kalja ja lonkero ovat meille tärkeitä. Mutta paljon tärkeämpää on se LUPA. Se tuottaa onnellisuutta.

Olen nähnyt kaukaa ja hyvin läheltä, kun mies saa käteensä pullon, palkaksi tekemästään palveluksesta. Siinä hetkessä raha menettää merkityksensä. Noiden risteilevien naisten, lasten ja miesten katseiden rysässä hän on saanut LUVAN ottamiseen.

Tätä ei vie kukaan pois. Tätä hetkeä, tätä onnea. Katoavaista, siksi niin kaunista.

Kohta lauletaan villepeltonen.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Lue seuraavaksi