Tulevaisuuden kapellimestarit johtivat ammattiorkesteria Kuopiossa: "Ensimmäisen keikan saa moni, mutta jos saa toisen..."

Tulevaisuuden kapellimestarikyvyt ovat kuluvan viikon aikana kokeilleet Kuopiossa, miltä tuntuu johtaa ammattiorkesteria. Maailmanluokan tähdeksi kapellimestareista pääsee kuitenkin vain harva.

musiikki
Kapellimestari.
Yle

– Hyvää huomenta! Alusta, kiitos.

Tämän enempää puhetta ei tarvittu, kun Andreas Vogelsberger alkoi harjoituttaa Kuopion kaupunginorkesteria. Sen jälkeen puhuivat Vogelsbergerin kädet ja tahtipuikko, ja orkesteri alkoi soittaa Sibeliuksen alkusoittoa E-duurissa.

Tahtipuikkoa heiluttavan 28-vuotiaan Vogelsbergerin ote oli sopivalla tavalla jämäkkä ja määrätietoinen. Hänen mielestään kapellimestarin ei pidä olla pomo, vaan tehtävänä on auttaa orkesteria tekemään parhaansa.

– Kapellimestari ei ole poliisi, joka sanoo, mitä pitää tehdä ja mitä ei, hän selittää.

– Kyse on musiikin tekemisestä yhdessä ja ilon jakamisesta.

Vogelsberger on omaksunut tämän filosofian omalta professoriltaan Sibelius-Akatemiassa. Kyseessä on Atso Almila, joka on tuonut viisi oman kapellimestariluokkansa oppilasta Kuopioon. Ajatuksena on tarjota opiskelijoille mahdollisuus päästä harjoittelemaan ammattiorkesterin johtamista.

Hyvä kapellimestari ei puhu liikaa

Atso Almilan mukaan vierailevan kapellimestarin on lyhyessä ajassa ymmärrettävä monia asioita. Miten orkesteri toimii, mitkä ovat sen vahvuudet, kuinka päästään nopeimmin tuloksiin ja millainen on sali.

Hyvän kapellimestarin on niin ikään oltava määrätietoinen, ja hänellä on oltava selkeät liikkeet.

– Hänellä on näkemys kappaleesta, hän tietää kuinka harjoitetaan ja työ on käytännöllistä, Almila luettelee.

– Eikä puhu liikaa, vaan näyttää käsillään.

Tilausta psykologiselle silmälle

Opiskelijalle ammattilaisista koostuvan orkesterin johtaminen on luonnollisesti haaste.

– Nuorella pitää olla psykologista silmää kuinka vanhempia kohdellaan, Almila hymyilee.

Hänen mukaansa esimerkiksi Vogelsbergerillä on tässä suhteessa hyvä psykologinen vaisto.

– Hän osaa käsitellä ihmisiä niin, että ihmiset tekevät töitä hyvällä mielellä.

Harvojen herkkua

Orkesterin johtaminen on harvojen herkkua, eikä alan opiskeluakaan ole tarkoitettu suurille massoille. Atso Almilan kapellimestariluokalla Sibelius-Akatemiassa on vain 10 oppilasta, ja pian alkavissa pääsykokeissa otetaan sisään vain yksi tai korkeintaan kaksi uutta opiskelijaa.

Opiskelijat pääsevät Sibelius-Akatemiassa harjoittelemaan ns. kapuorkesterin kanssa. Almilan mukaan kyseessä on koesoitatettu kokoonpano, jonka perustaso on korkealla. Yhteyksiä ammattiorkestereihin haetaan silti aktiivisesti, kuten nyt Kuopiossa.

– Ensimmäisen keikan saa moni, mutta jos saa toisen, niin sitten orkesteri on tykännyt.

Todelliset tähdet ovat harvassa

Almila kieltää, että Sibelius-Akatemiassa pystyttäisiin tekemään kenestäkään kapellimestarista todellista tähteä.

– Pystymme tarjoamaan vain näitä ensimmäisiä orastavia tilaisuuksia. Sen jälkeen jokaisen omien siipien on kannettava.

Myös markkinointikoneisto ja sattumanvaraisuus ovat professorin mielestä tähteyden elementtejä.

– Sattumalla ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemisella on hyvin suuri merkitys.

Vogelsbergeristä ehkä vielä kuullaan

Vogelsbergerin ja Kuopion kaupunginorkesterin harjoitus on ohi runsaan puolen tunnin jälkeen. On aika kysyä, miten tuleva kapellimestari pärjäsi.

– Tuntui, että ihan varmoissa käsissä ollaan, vaikka nuori ihminen on edessä huitomassa, virnistää huilun äänenjohtaja Päivi Kukkonen.

Kukkonen on soittanut Kuopion kaupunginorkesterissa jo seitsemän vuotta ja tavannut sinä aikana monia kapellimestareita. Hänen mukaansa Vogelsbergerilta löytyvät kaikki edellytykset.

– Kapellimestareilla on tiukka skaba siitä, kuka nousee. Aika näyttää.

Andreas Vogelsberger itse suhtautuu omaan tulevaisuuteensa levollisesti.

– Yritän tehdä hyvää työtä, jotta ihmiset oppisivat tuntemaan työni.

– Toivon, että he myös palkkaisivat minut, hän nauraa.