Suomalaiset jatkoivat kiipeämistä maailman katolle vaikka Nepalin maanjäristys sekoitti horisonttia

Suomalaisen perheenäidin ja pienyrittäjän unelma toteutui, kun vuosikausien haave kiipeämisestä Nepalin Island Peakin huipulle vihdoin toteutui. Elämän arvaamattomuus puuttui peliin, kun kesken kapuamista vuori alkoi järähdellä niin, että horisontti tärisi silmissä.

luonto
Vuoren huippu
Anne-Mari Kuvaja

Anne-Mari Kuvaja haaveili matkasta Nepaliin vuosikausia. Hän pääsi huhtikuun lopulla vihdoin elämään unelmaansa todeksi, mutta paljon dramaattisemmissa olosuhteissa kuin olisi koskaan arvannutkaan.

– Elin siellä vuoristossa henkisten ja fyysisten voimieni ääriajoilla, kun huomasin maan järisevän.

– Siinä tuntee itsensä niin pieneksi, niin pieneksi. Ihan niin kuin jättiläinen olisi ravistellut vuoria. Horisontti aivan kuin tärisi. Se oli jotain niin häkellyttävän pysähdyttävää.

Ihan niinkuin jättiläinen olisi ravistellut vuoria

Anne-Mari Kuvaja

Kuvaja kertoo, että hetki oli kaikesta huolimatta hämmentävän hiljainen, vaikka luonto tärisi ympärillä.

Hämeenlinnalainen kukkakauppias kiikkui Mount Everestin alueella Island Peak -vuoren rinteellä huhtikuun 25. päivänä. Samalla hetkellä Nepalia koetteli voimakkuudeltaan 7,8 momenttimagnitudin maanjäristys.

Kuvajan kiipeämisryhmä oli 6 100 metrin korkeudessa köysien varassa, kun järistys iski. Tavoite, Island Peakin 6 189 metrin korkeudessa oleva huippu, oli jo näkyvissä.

– Kun olimme huipulla, tuli jälkijäristys. Tuntui, että se oli aika kova, vaikka en koskaan ole ollut maanjäristyksessä. Se ei hetkeäkään lannistanut meidän etenemistämme. Kaikilla oli yhteinen päämäärä ja luotimme sherpa-oppaisiimme, kuvailee Anne-Mari Kuvaja ainutlaatuista tilannetta korkealla vuoren rinteellä.

Järisyttävä kokemus monella tavalla

Kuvaja myöntää matkan olleen tunteikas monella eri tavalla. Maanjäristyksen katastrofaalisuus selvisi kiipeilijäryhmälle vasta heidän palattuaan perusleiriin ja nukuttuaan yön yli.

– Sherpa-oppaat tulivat aamulla kertomaan, minkälainen katastrofi oli tapahtunut. He eivät hermostuttaneet meitä kesken kiipeämisen, koska emme olisi voineet asialle yhtään mitään. Oppaat olivat äärimmäisen fiksuja siinä, että saimme keskitettyä voimamme turvalliseen etenemiseen.

Itse maa, Nepal ja sen ihmiset piirtyivät Anne-Marin sydämeen.

Miten niin pientä maata ja miljoonia ihmisiä kohtasikaan näin suuri katastrofi

Anne-Mari Kuvaja

– Kaikki ne ihanat ihmiset, jotka elävät siellä äärimmäisessä köyhyydessä. Miten niin pientä maata ja miljoonia ihmisiä kohtasikaan näin suuri katastrofi. He eivät tule pärjäämään ilman muiden ihmisten apua, painottaa Kuvaja nepalilainen villapipo päässään.

Anne-Mari Kuvaja ihasteli nepalilaisten ihmisten rauhallisuutta ja määrätietoisuutta toimia vaikeassa tilanteessa.

– Olimme niiden viimeisten joukossa, jotka pääsivät lähtemään maailman vaarallisimmaksi luokitellulta Luklan lentokentältä. Siellä ei ollut minkäänlaista paniikkia. Katmandun lentokentällä alkoi jo olemaan väkeä: avustusjoukkoja ja kansainvälisiä ryhmiä. Kaikki toimivat tosi määrätietoisesti ja rauhallisesti, todistaa seikkailultaan Suomeen palannut Anne-Mari Kuvaja.