Paras salaattihylly voi kasvaa lähimetsässä – sato on parhaimmillaan nyt

Runsain salaattivalikoima voi näihin aikoihin löytyä muualta kuin marketin hyllyltä. Reheväkasvuisissa metsissä ja puistoissa maa on monin paikoin vuohenputken lehtien peitossa. Muutakin syötävää löytyy luonnosta paljon ja monesti aivan läheltä - pitää vain tuntea, mitä kannattaa poimia.

vuohenputki
Mies kerää vuohenputken lehtiä
Vuohenputkea kasvaa toukokuun puolivälissä rehevillä mailla mattona. Jouni Tanninen / Yle

Pyynikin rantalehto Tampereella on toukokuun puolivälissä nilkkaan asti ulottuvan vaaleanvihreän kasvustomaton peitossa.

– Tämä on erittäin hyvä keräilypaikka. Melkein kaikki vihreä täällä on syötävää.

Näin kertoo tamperelainen Teemu Hupponen. Noin puolet vuodesta on aikaa, jolloin hän käy keräämässä metsistä, puistoista ja niityiltä maksutonta ruuan lisäkettä.

– Vuohenputkea täällä on kaikkein eniten. Voikukkaa, nokkosta, poimulehteä, Hupponen arvioi Pyynikin rantarinnettä.

Myös esimerkiksi vaahteran kukat ja pienet lehdet ovat maukasta syötävää.

Luonnonkasvien arvostus nousee

Villivihannesten keräily on Suomessa osattu luultavasti vuosituhansien ajan. Kaupungistuminen on välillä johtanut siihen, että syötävien kasvien tuntemus on päässyt rapistumaan.

Nyt suunta on taas toinen, luonnonkasvien arvostus on noususuunnassa. Onko keruu ja käsittely vaikeaa?

Teemu Hupponen kertoo itse opetelleensa taidot pikku hiljaa. Vuohenputkea ei ole pakko syödä vain sellaisenaan. Hupponen esimerkiksi sekoittaa paistettuun jauhelihaan vuohenputken lehtiä ja muita vihanneksia, niin että siitä saadaan pataruoka.

Pelkällä luonnon vihreällä varmaan onkin vaikea pärjätä. Runsaimmillaan antimet ovat tietysti sieni- ja marja-aikana.

Riskit välttää järjen käytöllä

Kuten sienten, myös viherkasvien kanssa on tiedettävä, mitä poimii. Myrkyllisiäkin lajeja on, vaikka muiden kuin sienten aiheuttamat kasvimyrkytykset ovat harvinaisia.

Ainakaan vuohenputken tunnistaminen ei ole kovin vaikeaa. Jo mattomainen kasvutapa herättää huomion. Yksityiskohdatkin ovat opittavissa, Teemu Hupponen kertoo.

– Ensin on paksu varsi, josta lähtee kolme ohuempaa vartta, ja yleensä joka varressa kolme lehteä. Eli, kolme ja kolme. Ja paksussa varressa on kouru, hiukan V-mallinen kouru.

Suomalaisissa kaupungeissa luonto on yleensä lähellä, eikä kasvien perässä tarvitse kovin kauas lähteä. Saasteiden kanssa riittää arkijärki: moottoritien penkasta ei kannata kerätä, mutta varsinkin ylärinteen suunnassa pääsee nopeasti riskirajan ulkopuolelle.

Villivihannesten keräilyn voi yhdistää muuhun luonnossa liikkumiseen. Maisemia katsellessa tai juoksulenkillä voi välillä pysähtyä keräilemään kasviksia.

Talveksi voi vihanneksia säilöä pakastamalla tai esimerkiksi kuivaamalla. Teemu Hupponen käyttää hyväkseen lattialämmitystä: sellaisen alustan päälle levitetyllä lakanalla kasvit kuivuvat äkkiä.