Elinkautisvankien määrä moninkertaistunut – syy on edelleen pienoinen mysteeri

Suomen elinkautisvankien määrä on moninkertaistunut lyhyessä ajassa, vaikka henkirikosten määrä laskee. Omituista yhtälöä ei selitä äärimmäisen väkivallan lisääntyminen Suomessa, pikemminkin tuomioistuinten ja psykiatrien muuttuneet käytännöt. Yhtä selitystä ilmiöön eivät osaa kuitenkaan antaa edes asiantuntijat.

Kotimaa
Vangit kädet kaltereiden välissä
AP Graphics Bank

Vuoden 2013 alussa elinkautisvankeja oli Suomessa 203. Vuoden 2014 alussa elinkautisvankeja oli 208.

Hienoinen lasku on ensimmäinen merkki suunnanmuutoksesta pitkään aikaan. Elinkautisvankeja oli vain 39 vuonna 1996, minkä jälkeen määrä on kasvanut tasaisesti.

Harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta elinkautista lusitaan Suomessa murhasta. Henkirikokset ovat kuitenkin Suomessa vähentyneet (siirryt toiseen palveluun) tasaisesti. Vuonna 2014 henkirikoksia tehtiin 108, vuonna 1996 oli 188.

Miksi elinkautisvankien määrä siis on moninkertaistunut?

Syy 1: Mielentilatutkimukset vähentyneet

Yksi syy on siinä, että tuomioistuimet määräävät epäiltyjä aiempaa harvemmin mielentilatutkimukseen.

– Esimerkiksi vuonna 1987 mielentilatutkimuksia tehtiin vielä yli 300. Tänä päivänä niitä tehdään vähän yli sata vuodessa, sanoo ylilääkäri Mika Rautanen THL:n oikeuspsykiatrian yksiköstä.

Kun mielentilatutkimukset vähenevät, aiempaa harvempi voidaan todeta tekoonsa alentuneesti syyntakeiseksi, siis vanhan termin mukaan "täyttä ymmärrystä vailla olevaksi". Alentunut syyntakeisuus voi alentaa teon rangaistavuutta, eli elinkautisen sijaan syytetty saatetaan tuomita määräaikaiseen vankeusrangaistukseen.

Mutta miksi mielentilatutkimukset vähenevät?

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoissuunnittelija Hannu Niemi ei osaa mainita yhtä selkeää syytä.

– Yhden arvion mukaan syytetyt itse eivät halua mielentilatutkimukseen, Niemi esittää.

Tämä johtuisi siitä, että alentuneesti syyntakeinen saatetaan laittaa vankilan sijaan sairaalahoitoon, josta vapaudutaan vasta kun potilas todetaan terveeksi. Rikollinen saattaa siis haluta vältellä "varttihullun" papereita välttääkseen vankilaa mahdollisesti pitkäkestoisemman sairaalahoidon.

Syy 2: Elinkautinen voi napsahtaa myös varttihullulle

Mielentilalausuntoja koskevaa lainsäädäntöä on muutettu kaksi kertaa 2000-luvulla. Vuoden 2004 muutos antoi mahdollisuuden tuomita myös alentuneesti syyntakeinen elinkautiseen vankeuteen.

Vuonna 2006 voimaan tullut muutos taas antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden harkita, onko mielentilalausunnon pyytäminen perusteltua. Tämä on saattanut vähentää mielentilatutkimuksen pyyntöhaluja etenkin rajatapauksissa.

Sitä, ovatko lakimuutokset käytännössä vähentäneet mielentilatutkimusten määrää tai lisänneet elinkautisten tuomioiden määrää, ei ole kuitenkaan selvitetty. Muitakin selityksiä ilmiöön kuitenkin löytyy.

Syy 3: Psykiatrien diagnoosit jyrkentyneet?

Rikollisten halu vältellä varttihullun papereita on ehkä osasyy mielentilatutkimusten vähenemiseen, mutta se on kehno selittäjä elinkautistuomioiden kasvuun. Oikeuden silmissä ei nimittäin enää juuri ole alentuneesti syyntakeisia.

Mielentilatutkimukseen lähetetyistä alentuneesti syyntakeisten osuus on vähentynyt noin 60 prosentista 12 prosenttiin 30 vuoden aikana. Vastaavasti syyntakeisten osuus on noussut noin 20 prosentista noin 60 prosenttiin.

– Aikaisemmin siihen (alentuneesti syyntakeisten) ryhmään saattoivat kuulua myös ne, joilla todettiin olevan antisosiaalisuuden kaltainen persoonallisuushäiriö. He ovat nyt siirtyneet syyntakeisten puolelle, selventää THL:n Mika Rautanen.

Ovatko psykiatrien diagnoosit siis jyrkentyneet?

– Kallistun siihen, että diagnosointien ankaroituminen pitkällä aikavälillä on lisännyt myös elinkautisvankien määrää, sanoo Niemi Oikeuspoliittisesta instituutista.

Niemen mukaan diagnoosit ovat siis tiukentuneet ja siten tuomiot. THL:n Mika Rautanen on kuitenkin eri mieltä.

– Psykiatrien suhtautuminen persoonallisuushäiriöihin voi osittain selittää tätä muutosta, mutta asiaa ei ole tutkittu. Asiaa pitäisi tutkia, Rautanen sanoo.

Rautanen huomauttaa, että epäillyn syyntakeisuudesta päättää tuomioistuin, eikä lääkärin lausunto sido päätöstä.

– Syyntakeisuus on juridinen käsite, diagnoosit on ihan toiset. Esimerkiksi syyntakeettomaksi nähty henkilö voi tarvita hoitoa tai sitten ei, hän sanoo.

Joka tapauksessa alentuneesti syyntakeisten määrä vähenee ja suurempi osa epäillyistä nähdään syyntakeiseksi, mikä lisää elinkautistuomiota.

Toinen mahdollinen sivuseuraus on, että entistä useampi mielisairas rikollinen päätyy vankilaan sairaalan sijaan. Rikosseuraamuslaitoksella ei kuitenkaan ole tästä tilastollista näyttöä.

Syy 4: Elinkautista istutaan yhä kauemmin

Suomessa "elinkautinen" vankeusrangaistus harvoin kestää rikollisen loppuelämän. Vuoteen 2007 asti elinkautisvangit vapautettiin presidentin armahduksella. Tämän jälkeen vapauttamispäätöksen on tehnyt Helsingin hovioikeus.

Vapauttamisharkinnan siirtyminen Helsingin hovioikeudelle on saattanut lisätä elinkautisten pituutta.

Ennen vaihdosta jopa suurin osa elinkautista kärsivistä armahdettiin ennen kuin 12 vuotta tuli täyteen. 1980-luvulla vapautetut elinkautisvangit olivat ehtineet lusia keskimäärin 11 vuotta. Vuoden 2010 jälkeen vapautettujen elinkautisen pituus on ollut 15 vuotta. Nykyisin 12 vuotta on elinkautisen minimipituus.

Tämä on johtanut siihen, että elinkautisensa aloittaneiden määrä on moninkertainen vapautuneisiin nähden. Esimerkiksi vuosien 2000 – 2009 aikana elinakautisensa aloitti 140 vankia kun vapautuneita oli vain 39.

Syy 5: kerrannaisvaikutus on suuri pitkällä aikavälillä

Elinkautisvankien määrän kasvuun ei mahdollisesti ole yhtä selkeää syytä, vaan ilmiön vaikuttavat kaikki edellä luetellut seikat.

Lopuksi on hyvä huomioida vankeusrangaistusten pituus ja sen vaikutus pitkällä aikavälillä. Elinkautisia istutaan niin kauan, että aiemmilla vuosikymmenillä tapahtuneet muutokset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.

Jos siis vuosittaisten murhatuomioiden määrä lisääntyy vain hieman, lopputulos voi näyttää tulevien vuosikymmenten tilastoissa dramaattiselta.

– Kertaantuvuus voi olla se selitys, mikä aiheuttaa niin dramaattisen muutoksen 30 vuoden sihdillä. Vaikka tavat palautuisivatkin vanhanaikaisiksi, kestäisi kauan ennen kuin muutosta näkyisi missään, sanoo Niemi Oikeuspoliittisesta instituutista.
_ Kirjalliset lähteet: Rikosseuraamuslaitos: Elinkautisvangit 1980-2013 ja heidän uusintarikollisuutensa (siirryt toiseen palveluun), Haaste: Syyntakeisuusarviointien muutokset – syyt ja seuraukset (siirryt toiseen palveluun)._

Korj. klo 19.25 ensimmäinen kappale vuoden alussa korjattu: vuoden 2013 alussa.