Aurinko, tähdet ja meri – lintu ei suunnista pelkästään vaiston varassa

Suomesta Afrikkaan, Siperiasta Kaukoitään. Siivekkäät taitavat suunnistamisen osaksi luonnon, osaksi oppien ja osaksi luontaisen vaiston kautta.

luonto
Laulujoutsen
Pertti Huotari / Yle

Lintujen suunnistustaito on kehittynyt evoluution myötä. Meren kuohut viestivät linnuille vesistöstä monen kymmenen kilometrin päästä.

– Pitkän matkan reitit perustuvat oikeaan suunnistamiseen ja siinä linnut käyttävät yöllä tähtikarttaa, illalla auringonlaskun suuntaa ja päivällä taivaan valon polarisaatiota. Maan magneettikenttä on ennen kaikkea iso kompassi, jolla suuret linjat, pohjoinen ja etelä pystytään aistimaan, eläinfysiologian professori Esa Hohtola kertoo.

Lintujen maamerkit eivät suinkaan ole kuten ihmisillä. Rakennusten ja nähtävyyksien sijaan linnut matkaavat merien ja vuoristojen avulla.

– Kyllähän kirjekyyhkyt ja muut oppivat käyttämään teitä, mutta rannikkolinjat, vuoristot – niiden avulla linnut suunnistavat. Tutkimuksien mukaan ainakin osa linnuista pystyvät kuulemaan infraääniä, jotka kantautuvat kymmeniä, jopa satoja kilometrejä. Linnut voivat tietää, että tuolla päin on rannikko, kun aaltojen aiheuttamat hyvin matalat äänet kuuluvat. Me emme kuule niitä, Hohtola sanoo.

– Linnuilla on synnynnäinen tieto siitä suunnasta mihin pitää lentää. Linnut ovat loistavia havaitsemaan suuria ja pieniä maamerkkejä. Pohjoisen ja etelän aistiminen perustuu niihin aisteihin mitä me emme näe, Hohtola jatkaa.

Osa muuttaa perhekunnittain, osa yksin

Toiset linnut lähetevät pesästä yksin, toiset emonsa kanssa. Kyse on vaiston sijaan oppimisesta.

– Joillakin linnuilla vaisto on synnynnäinen. Yleislintumme pajulintu muuttaa yksin syksyllä, yöllä. Eivät ne muuta isän ja äidin kanssa, eläinfysiologian professori Esa Hohtola valottaa.

– Joutsenet, kurjet ja hanhet muuttavat perhekunnittain, jolloin oppimisella on suuri merkitys. Hanhilla vanha naaraslintu johtaa parvea. Muuttosuunta on varmaan synnynnäinen, mutta sen missä pysähdytään, opettaa äitilintu.

Määränpäässä lintu kyllä tietää ympäristönsä.

– Kun linnut saapuvat Afrikkaan, ne oppivat lähiympäristönsä, missä on ruokaa, minne voi mennä pakoon. Se ei ole niinkään suunnistamista, vaan paikanhallintaa, Hohtola pohtii.

hanhiparvi taivaalla
Hanhiparvi.Antti Kolppo / Yle

Matkalla eksyneet linnut eivät oikeastaan olekaan välttämättä reitiltään eksyneitä.

– Aina havaitaan niitä, jotka lähtevät väärään suuntaan. Siperiasta linnut muuttavat Kaukoitään, mutta osa niistä harhautuu tänne päin. Arvellaan, että niillä olisi virhe suunnan aistimisessa. Siitä väitellään. Osa populaatiosta saattaakin haluta muuttaa länteen päin, eikä Aasiaan. Mutta varmasti on yksilöitä, jotka muuttavat väärin. Ne menehtyvät ja karsiutuvat populaatiosta, Esa Hohtola mainitsee.

Maan magneettikenttä on ennenkaikkea iso kompassi, jolla suuret linjat, pohjoinen ja etelä pystytään aistimaan.

Esa Hohtola

Päättävätkö linnut ryhmänä suunnata jonnekin?

– Esimerkiksi Oulun seudulle on äskettäin levittäytynyt pussitiainen, joka pesii ruohikossa. Yhtäkkiä kahdenkymmenen linnun parvi ottaa korkeutta ja lentää sata kilometriä johonkin suuntaan ja etsii uuden ruohikon. Uusien pesäalueiden hakemista on runsaastikin.

Reitillä opitun jäljiltä lentäjillä on matkamuistia.

– Välimerta ei kannata ylittää ihan joka paikasta. Kyllä linnut muistavat, ja vaikka ei muistaisikaan, ne aistivat, että tuolla on maata, minäpä menen tuolta. Korkealta myös näkee missä maata on. Esimerkiksi kun Oulun lentokentältä nousee lentokoneen kyydissä, näkee jo pian, että tuolla on Raahe.