Lapsen ylipaino hoidetaan yhdessä – "Kaloritaulukkoja on turha luennoida"

Ruokien terveysvaikutukset voi huoletta jättää kertomatta lapselle. Ravitsemusterapeutin mukaan lapsen ylipaino ei saa olla este liikkumiseen.

Kotimaa
Lapsi syö pitsaa
Mika Kanerva

Ylipainoisen lapsen kanssa on syytä toimia yhteistyössä perheen kanssa. Pullukaksi nimittely ei tilanteessa auta, vaan huonontaa sitä. Lasta ei myöskään tulisi laittaa erityisasemaan muihin lapsiin nähden.

– On tärkeä muistaa, ettei lasta nosteta mihinkään erityisasemaan, että hänen täytyisi toimia eri tavalla kuin muu perhe. Jos lapsella on ongelmia painon tai syömisen kanssa, niin kyllä se on koko perhe, joka silloin lähtee sitä muutosta tekemään. Yhdessä etsitään sellaiset mallit, tavat ja toiminnot, jolla homma saadaan tasapainoon, sanoo ravitsemusterapeutti Katja Mäkelä.

Myös harrastuksissa on syytä muistaa, että rajoituksiin ei kannata lähteä. Ylipaino ei saa olla este vaikkapa liikuntaleirille lähtemisessä.

– Voi jutella vaikka harrastuksesta vastaavan tai valmentajan kanssa, että sielläkin muistettaisiin kannustaa lasta siitä huolimatta, että hän ei itse koe sopivansa sinne paikkaan. Kaikilla on oikeus syödä kaikenlaista ruokaa ja kaikilla on oikeus liikkua, se ei saa olla mistään ulkoisesta tekijästä kiinni, napauttaa Mäkelä.

Fiilis on yhdessä tekemisessä tärkein asia

Lapsen suhdetta ruokaan voi rakentaa yhdessä tekemällä. Jos suhde syömiseen rakentuu lapsesta alkaen rennoksi, syöminen on monipuolista ja ateriarytmi on säännöllistä, niin se näkyy myös aikuisena. Ilmapiiri ja tunnelma ovat tärkeimmät asiat, sanoo Mäkelä.

Jos lapsella on ongelmia painon tai syömisen kanssa, niin kyllä se on koko perhe, joka silloin lähtee sitä muutosta tekemään.

Katja Mäkelä

– Jos lapselle tulee fiilis, että ruuanlaitto on tosi kireää ja vanhemmat kokevat sen vaikeana ja pakkopullana, niin silloin lapsellekin tulee helpommin ajatus, että ruuanlaitto on haastavaa, vaikeaa ja se on jotain ihmeellistä sekä tylsää. Ei siitä hyvä fiilis jää. Suhde syömiseen alkaa muodostua negatiivisemmaksi, mikäli sen ruuan ympärillä on negatiivisuutta. Se mitä syödään, ei ole pointti, vaan se, miten ja millaisessa ilmapiirissä.

Vanhemmat opettavat lapsilleen mallina sen, mikä on monipuolista syömistä ja miten lautanen on hyvä koostaa. Kaloritaulukkoja on turha luennoida, sanoo Mäkelä.

– En näe mitään syytä, mitä lapsi tekisi kalori- tai painotiedoilla tai paljonko proteiinia tässä ruuassa on, tai mitä terveysvaikutuksia jollain tuotteella on. Aikuisillakaan ei välttämättä ole selkeää ymmärrystä siitä, mitä niillä tiedoilla tekee vai tekeekö niillä oikeasti mitään.

Asiat tehdään keskustellen selviksi, että lapsi tietää miksi toimitaan kuten toimitaan.

– On tärkeää, että miten vanhemmat opettavat lapsen siihen, mitä on hyvä valita vaikka aamupalaksi, millaisia tuotteita on hyvä valita välipalaksi ja miksi. Ei niin, että tässä on sen ja sen verran kaloreita, varo näitä tai ota näitä mieluummin, kun tässä on vähemmän kaloreita. Mieluummin niin, että otetaan tummaa leipää aamupalalla, koska se pitää nälkää ja jaksat oppia koulussa paremmin, sanoo Mäkelä.