Yksi on raggari, toinen nuoleskelee kukkia ja kolmas hivuttautuu kohti pohjoista

Kesän lähestyessä ilmestyvät surraamaan ampiaiset, kimalaiset, mehiläiset ja herhiläiset. Hyönteistutkija muistuttaa, että esimerkiksi ampiaista ei kannata pelätä, mutta sen pesän lähistöllä kannattaa olla varovainen.

ampiaiset
Kuvassa kaksi ampiaista vadelman kimpussa.
Anssi Leppänen / Yle

Moni tietää että ampiaiset ovat ärhäkimmillään loppusyksystä, jolloin niitä tupsahtelee sisätiloihin kesäaikaa useammin. Silloin pesät ovat hajonneet eikä niillä ole mitään puolustamista, joten jokainen vastaantulija voi olla vihollinen ja silloin ne pistävät herkemmin kuin kesäaikaan.

– Ampiaista ei tarvitse pelätä, mutta sen pesän lähellä kannattaa olla vähän varovainen. Pesän luona se on raggari, hyönteistutkija Reima Leinonen kertoo.

Hän muistuttaa, että vain naarasampiainen pistää.

– Jos erottaa koiraan, niin sen voi ottaa huoletta käteensä. Harva maallikko kuitenkaan ilman vertailukohtaa pystyy niitä erottamaan. Koiraalla on paljon pidemmät tuntosarvet kuin naaraalla. Ja niiltä puuttuu se pistin, mutta enpä suosittele ottamaan käteen, ellei ole täysin varma. Koiraathan myös lentävät syksyllä ja niitä on vähän, Leinonen toteaa.

Hän huomauttaa, että suurimmalle osalle ihmisistä ampiaisen pisto ei ole vaarallinen, mutta allergikoille yksikin pisto voi aiheuttaa kiireen päästä lääkäriin. Loppukesästä yhdessä pesässä saattaa olla useita tuhansia ampiaisia ja esimerkiksi pesän täräyttäminen tai tuhoamisyritys saa ampiaiset erittäin hyökkääviksi.

Se on hyvin raaka otus siinä mielessä, kun taas kimalainen vain nuoleskelee kukkia ja kuljettaa mettä.

Reima Leinonen

– Olen itse joutunut tuhoamaan muutaman ampiaispesän, koska ne ovat olleet väärissä paikoissa. Ja vaikka kuinka olen suojautunut, aina muutama on päässyt tuikkaamaan. Kyllä ne panevat pesää uhkaavat tekijät ruotuun. Pisto tuntuu iholla aika näpäkästi, Leinonen viittaa pesänpuolustusvimmaan.

Myös kimalainen pistää

Jos olet luullut, että ampiaista sympaattisempana pidetty kimalainen vain kuskaa mettä ja pölyttää, olet erehtynyt. Myös kimalaisnaaraat on varustettu myrkkypistimellä, suussa niillä ei puolestaan ole muuta kuin kieli, jolla ne nuolevat meden kukasta.

– Kimalaisen kieli on sen pituinen, mitä kukkia se käyttää ravinnokseen. Eli kukan teriön pitää olla saman mittainen kuin kimalaisen kieli tai lyhyempi.

– Ampiaisen ja kimalaisen lisäksi myös mehiläisellä on pistin. Kesymehiläisellä on sellainen pistin, joka jää ihoon kiinni. Siinä on se juju, että kun esimerkiksi jokin jyrsijä menee pesälle aikomuksenaan tuhota se, kesymehiläiset uhraavat muutaman yksilön pistämään otusta. Kun hiiri tai myyrä yrittää vetää piikkiä pois, se yleensä repeää ja jää kutiamaan. Ja kun eläin yrittää sitä suullaan vetää irti, pistimen myrkkypanos pumppaa lisää myrkkyä ja yleensä jyrsijä kuolee siihen, Leinonen selvittää.

Kuvassa kimalainen.
Kimalaisella on suussaan vain kieli, jolla se nuolee meden kukasta.Anssi Leppänen / Yle

Ampiaista ei ole koskaan mielletty varsinaiseksi pölyttäjäksi kuten hyödyllistä kimalaista, mutta ampiainenkin tietämättään pölyttää kukkia.

– Ampiainen menee kukkiin ainoastaan kyttäämään muita sinne tulevia hyönteisiä, joita se käyttää ravinnoksi jälkipolville. Se on hyvin raaka otus siinä mielessä, kun taas kimalainen vain nuoleskelee kukkia ja kuljettaa mettä, Reima Leinonen vertaa.

Jos ei ole varma, miten pörriäiset erottaa toisistaan, voi käyttää muistisääntönä vaikkapa seuraavaa lorua: "Kimalainen kokoturkki, mehiläinen puoliturkki, ampiainen aivan alaston ja kukkakärpänen naamioasussa".

Herhiläisen pesässä jopa metrin halkaisija

Herhiläinen on Reima Leinosen mukaan ilmastonmuutoksen airut, joka on levinnyt jo Pohjois-Karjalaan. Sieltä se leviää aikanaan myös pohjoisemmaksi, kuten Kainuuseen.

– Mitä leudompia talvia ja lämpimämpiä kesiä meillä on, sitä varmemmin me saamme sen Kainuunkin lajistoon minä tahansa kesänä. Kun uusi yhdyskunta perustetaan, kuningatar yleensä lentää vähän matkaa pohjoisemmaksi, Leinonen kertoo.

Kainuussa ei todistettavasti ole tavattu herhiläistä.

– Vanhat havainnotkin perustuvat siihen, että kainuulaiset sanovat herhiläiseksi jättiläispuupistiäistä.

Herhiläinen.
Herhiläisiä tavataan jo Pohjois-Karjalassa.Yle

Herhiläinen pesii mielellään lahopuuhun. Esimerkiksi laho haapa, jossa on tikankolo, valikoituu usein sen pesäksi. Mutta vielä useammin ne rakentavat pesänsä ulkorakennukseen.

– Vajaan tai muuhun kun alkaa ilmestyä semmoinen metrin halkaisijan kokoinen beigen tai ruskeanvärinen pallero, on herhiläinen asettunut taloksi. Ja jos vielä pääsee näkemään, minkäkokoista porukkaa sinne pesään alkaa lappaa, niin huomaa eron muihin. Työläisetkin ovat meidän pensasampiaisen kuningattaren kokoisia, herhiläiskuningatar jopa 4–5 sentin mittainen, Leinonen sanoo.

Hänen mukaansa herhiläisen myrkyllisyydestä verrattuna vaikka ampiaiseen on keskusteltu paljon.

– Osa on sitä mieltä, että sillä on huomattavasti ampiaista voimakkaampi myrkky, joidenkin arvioiden mukaan jopa kymmenkertaisesti normiampiaiseen verrattuna. Toiset taas ovat sanoneet, että ei se pahempaa pistosta aiheuttanut kuin ampiainenkaan. Mutta tämä riippuu paljon ihmisestä ja siitä, montako kertaa se pääsee tuikkaamaan. Herhiläinenhän on sellainen, että se voi pistää useita kertoja peräkkäin, Leinonen kertoo.