Maker-kulttuuria tuodaan Suomeenkin – onko tässä koulutuksen uusi suunta?

Tekemällä oppii, sanotaan, mutta tätä ajattelua ei aina hyödynnetä esimerkiksi kouluissa. Kokeileva tee-se-itse-asenne saattaisi kuitenkin olla yksi ratkaisu, jonka avulla koulutusjärjestelmä saataisiin vastaamaan ketterämmin muuttuvan maailman asettamiin tarpeisiin.

Kotimaa
Itse koottu robotti pöydällä.
Sini Ojanperä / Yle

Itse tekemistä ja omien ideoiden jakamista haluttaisiin tuoda enemmän osaksi oppimista. Sitran tulevaisuusfoorumin tavoitteena on kokeilla uusia oppimisen malleja ja yksi niistä on Yhdysvalloista peräisin oleva, niin kutsuttu maker-kulttuuri.

Maker-kulttuuri on suomalaisittain tee-se-itse-ajattelua. Ajattelua voi soveltaa perinteisiin aloihin, mutta uuden teknologian tuleminen kaikkien ulottuville avaa lisää mahdollisuuksia kokeilevaan oppimiseen.

Tekemällä ja kokeilemalla oppimisen lisäksi kulttuurin ideana on, että ihmiset myös jakavat eteenpäin oppimaansa, eikä ratkaisuja etsitä hampaat irvessä.

Riina Kopola Sitran yhteiskunnallisen koulutuksen tiimistä kävi tutustumassa Maker-space-nimellä kulkevien pajojen toimintaan Yhdysvalloissa Bostonissa. Yhteen niistä koululaiset tulivat opiskelemaan pariksi viikoksi kerrallaan.

– Siellä asetetaan ongelma ja ongelmaa lähdetään ratkaisemaan. Lähestymistapana käytetään muun muassa teknologiaa ja luovia aloja, kuten taidetta, Kopola kertoo.

Makerin makuun värkkäämällä

Maker-kulttuurin tuomista suomalaiseen ympäristöön on kokeiltu pari kertaa Helsingissä WÄRK-festeillä. Lauantaina vastaava tapahtuma, savolaisittain Wärkkee-päevä, järjestettiin Pielavedellä, jossa paikalla oli muun muassa käsityöläisiä ja toisaalta robotiikkaa sekä 3D-tulostusta esittelevä ryhmä.

– Se, mitä yleensä maker-kulttuurissa halutaan oppia on, että ihmisillä on paljon eri taitoja. Monilla on eri taitoja autotallissaan, mutta ajatuksena on se, että tuodaan ihmisiä yhteen niin, että heillä on mahdollisuus tuoda näytille omia taitojaan ja projektejaan ja saada apua muilta sekä jakaa tietoa ja taitoa muille, Kopola jatkaa.

Pielavedellä koululla järjestetty tapahtuma keräsi runsaasti uteliasta väkeä. Maker-ajatteluun kuuluvaa talkoohenkeä tapahtumaan synnyttivät muun muassa paikalliset järjestöt.

Pielavedelle tapahtuma päätyi, koska kunnanjohtaja Mika Sivula on yksi tulevaisuusfoorumin jäsenistä. Sivula sanoo uuden koulutuksen mahdollisuuksien kokeilemisen liittyvän viime kädessä siihen, miten nopeasti yhteiskunnassa pitäisi voida reagoida ympäröivän maailman muutoksiin.

– Olemme entistä enemmän ulkoisten paineiden vietävissä. Nykyisessä maailmassa heilahdukset ovat niin nopeita, että kaikkea ei voi aina vaan suunnitella ja tietää tarkasti, mitä tulee tapahtumaan. Ainoa keino selvitä tällaisissa viheliäisissä ongelmissa ja nopeissa muutoksissa on, että uskalletaan kokeilla, Sivula selittää.

Värkkäämisestä syntyi kohtaaminen

Wärkkee-päevässä omia taitojaan esitteli muun muassa pielavetinen Juuso Tapaninen, joka näytti, mitä ilmaisella 3D-mallinnusohjelmalla voi saada aikaan. Tapanisen työpöydän ääreen ei tällä kertaa juuri eksynyt mallinnuksesta kiinnostuneita tai muita sitä harrastavia.

– Täällä ei ehkä ollut tänään oikein samaa ikäryhmää paikalla, mutta tuossa seinän takanahan taas oli puoliammattilaisia, Tapaninen sanoo viitaten Hacklab Mikkeliin, joka esitteli Pielavedellä itse koottuja robotteja ja 3D-tulostinta.

Tänä keväänä ylioppilaaksi valmistuvalle Tapaniselle tapahtuman suurin anti olikin mahdollisuus verkostoitua Hacklabin väen kanssa.