Säntillistä ja tehokasta pyöräilyä Kööpenhaminassa

Ylen aikainen tutustui Tanskan pääkaupungin pyöräilykulttuuriin. Osoittautui, että se on kaikissa suhteissa meikäläistä menoa vuosikymmeniä edellä.

pyöräily
Kööpenhaminalaisesta risteyksestä löytyy teräksinen nojausteline, josta fillaristi voi ottaa tukea odotellessaan valojen vaihtumista.
Fillarin satulasta ei tarvitse laskeutua Kööpenhaminassa alas, kun risteyksestä löytyy nojausteline.Yle/Olli Ihamäki

Kööpenhaminassa pyörällä kulkee jokainen kynnelle kykenevä.

Siellä liikkuessaan ja liikennejärjestelyjä tutkiessaan voi nähdä, että kaikki keksityt pyöräilyä helpottavat, sujuvoittavat ja edistävät keinot on otettu sumeilematta käyttöön. Vai mitä sanotte risteykseen pystytetystä telineestä, jota vasten nojaten käy satulassa istuminen näppärästi päinsä valojen vaihtumista odoteltaessa.

Vähemmän on kuitenkin tuotu esille pyöräilijöiden käyttäytymistä ja liikkumisen normistoa, jonka tiukka noudattaminen takaa pyöräilyliikenteen äärimmäisen tehokkaan sujumisen.

Kun ajaa Kööpenhaminassa fillarilla muutaman päivän, tulee mieleen, että rakenteelliset ratkaisut, esimerkiksi pyörätiet ja muut tekniset järjestelyt, ovat kiinni vain rahasta ja päätöksistä, mutta ihmisten tahtotilan ja käyttäytymismallien muuttaminen onkin aivan eri luokan prosessi.

– On kuitenkin selvää, että rakenteelliset ratkaisut, eli infra, tukee halua liikkua pyörällä ja myös ajaa järkevästi. Tästä kokonaisuus sitten muodostuu, toteaa Pyöräilykuntien verkoston puheenjohtaja Matti Hirvonen.

Jalkakäytävillä ei ajeta

Hän tuntee Kööpenhaminan pyöräilyolosuhteet läpikotaisin. Hirvosen mukaan Kööpenhamina on ehdottomien pyöräilyn kärkikaupungien joukossa, mutta joissakin hollantilaisissa kaupungeissa on saatettu päästä vieläkin pidemmälle.

Kööpenhaminan pyöräilykulttuuriin kuuluu oleellisena osana yhtenäinen käyttäytymisnormisto, josta ei juuri poiketa.

Pyöräilijät eivät esimerkiksi aja jalkakäytävillä. Jos fillaristi joutuu syystä tai toisesta poikkemaan jalankulkualueille, hän taluttaa ajokkiaan. Pyöräilijät eivät myöskään aja autokaistoilla. Pyöräkaistoille eivät jalankulkijat tule missään olosuhteissa. Sinne eivät myöskään aja esimerkiksi jakeluautot, jotka purkavat lastinsa säännönmukaisesti autokaistoilla.

Tarkkaa, tehokasta ja nopeaa

Pyöräilijöitä on Kööpenhaminassa niin paljon, että suomalaisen fillaristin on asetettava käyttöön kaikki aistinsa.

Keskittymistä ajamiseen tarvitaan siksikin, että fillariväylillä liikutaan todella kovilla nopeuksilla ja hyvin lähellä muita samaan suuntaan polkevia.

Virheliikkeet kertautuvat ja aiheuttavat häiriötä, joten niihin ei ole varaa. Yleistä sujuvuutta ja samalla turvallisuutta edistää esimerkiksi meillä täysin tuntematon vasemman käden ylösnosto merkiksi jarruttamisesta. Tiukassa, ripeästi etenevässä jonossa yhden pyöräilijän odottamaton jarruttaminen saattaisi muuten merkitä kolareita tai vähimmillään etenemisen rytmin sekoittumista, eikä tätä siedetä.

Pyöräilijöiden ryhmittymiseen on Köpiksessä aivan oma normistonsa. Valo-ohjatussa risteyksessä vasemmalle kääntyvät ajavat ensin vihreillä läpi risteykseen ja pysähtyvät risteyksen toisella puolella valojen vaihtumista odottavien risteävään suuntaan pyrkivien eteen kuitenkin niin, että eivät vahingossakaan ole suoraan vihreillä ajavien ja takaa tulevien tukkeena. Kuvio saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta toimii täydellisesti vuosikymmenten aikana hioutuneella varmuudella.

Näyttää siltä, että Kööpenhaminassa eri liikennemuotojen vastakkainasettelua esiintyy hyvin vähän, jos ollenkaan. Kaikki tuntuvat tietävän paikkansa. Esimerkiksi jalankulkija ei vahingossakaan seisoskele fillariväylällä odottelemassa tienylitystä.

Niin ikään olisi tyystin mahdotonta kuvitella, että jakeluautonkuljettaja ajaisi fillarikaistalle purkamaan lastiaan. Jos näin kävisi, kuljettaja todennäköisesti nyljettäisiin.

Pyöräily arjen kulkumuotona

Kööpenhaminassa pyörälläliikkuminen on selvästi nimenomaan kulkumuoto, Sillä ei ole minkäänlaista huvittelun, vapaa-ajanvieton tai kuntoilun asemaa. Koko järjestelmä perustuu siihen ajatukseen, että mahdollisimman moni voisi hoitaa työmatkansa ja arkiset asiansa fillaria apunakäyttäen.

Kööpenhaminan pyöräkalusto on jokseenkin yhtenäinen. Yleisimmin käytössä ovat täysin pystystä ajettavat "mummomallit", joissa on liki poikkeuksetta kolme tai seitsemän vaihdetta, jalkajarru ja etukori. Ketjuvaihteisia pyöriä on hyvin vähän. Yllättävänä havaintona voidaan pitää huomiota kaluston kunnosta: suurin osa Kööpenhaminan pyöristä kaipaisi kipeästi huoltoa, esimerkiksi umpiruostuneita ketjuja näkee yhtenään.

Matti Hirvosen mukaan matka suomalaisesta tanskalaiseen pyöräilykulttuuriin on pitkä ja aikaavievä, mutta uusi suunta on otettu ja hyviä tuloksia on jo nähtävissä esimerkiksi Oulussa.

– Sielläkään kehitys ei ole ollut todellakaan helppoa, mutta aika on muuttunut, sanoo Hirvonen.

Hän arvioi, että jo parin vuosikymmenen jälkeen pääkaupunkiseutukin näyttää sarvien yli katsottuna aivan toisenlaiselta ja myös fillareilla ajamisen tapa on muuttunut huomattavasti säntillisempään suuntaan.