Ruotsissa kaikki on paremmin – isoja kalojakin on enemmän

Sadat suomalaiset kalamiehet hinaavat keväisin ja syksyisin oman veneensä Ruotsiin uistellakseen lohta. Kotopuolessa kalakannat eivät ole läheskään yhtä hyvässä tilassa kuin länsinaapurissa. Ruotsin kalakannat ovat laajan istuttamisen ja kalastuksen sääntelyn ansiota. Luontaisesti lisääntyneitä kaloja ei saa edes saaliiksi ottaa. Kalamiehen vietti voittaa jopa kalalle tulevan satasen kilohinnan.

luonto
Kalastaja esittelee saamaansa järvilohta
Veli-Pekka Muona

Kouvolalaisen Veli-Pekka Muonan sydän on sykkinyt kalastukselle vuosikymmenet. Ensikosketus kalastukseen tapahtui jo 1950-luvulla oman isän mukana. Siis samalla tavalla kuin tuhansilla ja tuhansilla muillakin kalamiehillä.

Kolmea vuosikymmentä myöhemmin miehen elämä muuttui kuitenkin lopullisesti ja peruttamattomasti. Järvikalastuksen rinnalle tulivat retket merelle ja ensimmäinen meritaimen oli kipinä, joka sytytti palon rasvaevällisten kalojen pyyntiin.

1990-luvulla Muona hankki oman merikelpoisen uisteluveneen ja ensimmäinen uistelemalla tullut merilohi pahensi lohikuumetta entisestään. Sitten merilohikannat alkoivat kutistua ja kalantulo väheni. Uisteluretket suuntautuivat uudelleen järville.

Kotimaan järvillä jalokalan uistelija joutuu kuitenkin valitettavan usein mittaamaan tärppien välin kalenterilla. Siksi Muonan kuten monen muunkin kalastajan katse on kääntynyt Ruotsiin.

– Luin alan lehdistä, ja kuulin kavereilta juttuja siitä, kuinka paljon Ruotsin järviin istutetaan taimenta ja järvilohta. Saalisvarmuus siellä on siis moninkertainen kotivesiin verrattuna, Veli-Pekka Muona muistelee.

Suomalaisvenekuntia ruuhkaksi asti

Tarkkaa määrää Ruotsissa käyvistä suomalaisuistelijoista on mahdoton laskea, sillä laivayhtiöt eivät tilastoi, onko automatkustajalla perävaunussa vene, tai onko kyse vaikkapa asuntovaunusta.

Kalastusaktiivien arvioiden mukaan hopeakylkisten kalojen perässä Ruotsiin, merialueet mukaan luettuna matkustaa jopa satoja suomalaisvenekuntia joka vuosi. Puhutaan siis helposti runsaasta tuhannesta kalastusmatkailijasta vuodessa. Länsinaapurissa reissaavat kalastajat ovat huomanneet matkojen suosion kasvavan jatkuvasti.

– Uistelumatkojen suosio on kasvanut huikeasti viime vuosina. Esimerkiksi Suomenlahden Uistelijat -yhdistyksestä on kohta lähdössä kymmeniä kalastajia Ruotsiin. Ja tälle keväälle Ahvenanmaalle ei laivayhtiöistä enää saa laivaan paikkaa autolle ja veneelle, kertoo aktiivinen lohenuistelija ja kalastustarviketukku OPM:llä työskentelevä Anssi Lehtinen.

– Etelä-Ruotsiin matkustetaan omien veneiden kanssa jopa Pohjois-Suomesta. Koska kausi alkaa etelässä aikaisemmin kuin Suomessa, moni uistelija on alkanut säilyttää venettään talvet Ruotsissa, jolloin se on valmiiksi kalavesien äärellä, Lehtinen kertoo.

Kalastusmatkailijat jonottavat Ruotsin laivaan pääsyä veneensä vierellä.
Unto Lehtonen ja Paavo Hohti matkasivat Veli-Pekka Muonan mukana Ruotsin lohivesille.Veli-Pekka Muona

Saalisvarmuus houkuttaa

Vuonna 2012 Muona hyppäsi kaverinsa kyytiin ja matkasi Vänernille uistelemaan. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pari vuotta myöhemmin Muona hinasi Kouvolasta oman veneensä Vänernille. Nyt hän on käynyt kahtena keväänä kavereidensa kanssa lohen houkuttelemana Ruotsissa omalla veneellään, jota hän kutsuu "onkihuussiksi". Myös tänä keväänä tie vei Vänernille ja veneeseen kiipesi kolme "vetreää seitenkymppistä", kuten hän itse sanoo.

– Kyse ei ole siitä, että ruotsalainen kala olisi parempaa. Toki kalaa saa hyvin ja se on isoa. Jos menen vaikkapa Kouvolan Vuohijärvelle viikoksi kalaan, on epävarmaa, saanko yhtään alamitan täyttävää kalaa. Pientä kalaa tulee kyllä, mutta ne vain vahingoittuvat, kun niitä päästää koukuista irti, hän perustelee.

Raha ja rajoitukset ratkaisevat kalakantojen hoidossa

Eläkkeellä olevan miehen aika kuluu paljolti kalastuksen parissa. Hän toimii myös puheenjohtajana kalastusseura Kouvolan kalamiehissä. Vapaa-ajan kalastuksen järjestötoiminnassa mukana olevalla konkarilla olisikin selvä resepti siihen, millä Suomessa päästäisiin samankaltaisiin lohikalakantoihin kuin länsinaapurissa.

– Ruotsissa saa ottaa saaliiksi vain istutettuja kaloja, joilta on rasvaevä leikattu. Luonnonkalaa ei saa saaliiksi ottaa, sitä valvotaan tarkkaan. Siellä valtio hoitaa istutukset, joten rahaa toimintaan on käytettävissä paljon. Meillä vesialueiden omistajien pitäisi tehdä istutuksissa yhteistyötä, jotta rahat riittäisivät kunnolla kalaistutuksiin. Verkkokalastus pitäisi istutusten jälkeen kieltää vähäksi aikaa, niin kalakannat kasvaisivat kyllä, mies listaa.

Istutuksetkaan eivät täysin selitä Ruotsin vahvempia kalakantoja. Saimaan lohikalayhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Köressaaren mukaan Vätternille ei istuteta lainkaan taimenta. Siellä kalastusta on rajoitettu voimakkaasti ja luontaisesti lisääntyvän kalan pyydystäminen on tarkoin säänneltyä. Myös verkkokalastus on Ruotsissa todella vähäistä, vain murto osa siitä, mitä Suomesssa esimerkiksi Päijänteellä. Saman vahvistaa kouvolalaiskalastaja.

– Ei Vänernilläkään tarvitse juuri verkkoja väistellä, Veli-Pekka Muona sanoo.

Järvilohta satasen kilohintaan

Harrastuksille on usein vaikeaa ja jopa turhaa laitaa hintalappua. Muona on laskeskellut, että Ruotsista Vänerniltä pyydetylle kalalle tulee kilohintaa reilusti yli sata euroa. Vuosien saatossa kokeneella kalastajalla suurin saaliinhimo on jo laantunut, eikä virvelin jarrun rääkäisy kalatärpin merkkinä aiheuta samanlaista sykettä kuin vuosia sitten. Elämykset ovat kuitenkin sellasia aarteita, ettei niitä ilman osaa kalamies elää. Siksi Muona matkaa tulevanakin keväänä Ruotsin lohiapajille.

– Kyllä virvelin jarrun parkaisu minut edelleen aika nopeasti saa veneen hytistä ulos, vaikka suurin into onkin laantunut. Olen suurten vesien ystävä, ja nämä retket ovat niitä, joita voi kiikkustuolissa muistella, hän summaa.

Juttua täydennetty tiedoilla kalaistutuksista ja verkkokalastuksesta.