Arvostettu sotapäällikkö ja hänen rakastettunsa lepäävät saaressa Suomenlahdella – tekivät itsemurhan

Aleksei Osipov toimi Suomen sisällissodassa punaisten ylipäällikkönä. Sodan loppurytäköissä hän yritti paeta rakastettunsa Maijan kanssa todennäköisesti Pietariin, mutta matka katkesi pieneen saareen itäisellä Suomenlahdella.

Kotimaa
Hautamuistomerkki
Martti Linna

Martti Linnan uusi kirja kuvaa sisällissotaa kahden historiallisen henkilön, punapäällikkö Aleksei Osipovin ja sairaanhoitaja Maija Rasilaisen kautta.

– Löysin heidän hautansa Majasaaresta itäiseltä Suomenlahdelta. Se oli sitten pakko kirjoittaa romaaniksi, toteaa Linna.

Karhulan Ahlströmin valimon miehet pystyttivät saareen hautaristin jo 1940-luvulla. Uusi muistomerkki hautapaikalle saatiin vuonna 2012.

Aleksei Osipov syntyi Kouvolan Sippolassa ja kuoli 30-vuotiaana oman käden kautta Haminassa. Hän oli venäläisen sotilaan ja suomenruotsalaisen naisen lapsi, joka sai kokea venäläisvihaa lapsuudessaan ja nuoruudessaan.

– Ehkä tämä heijastui myös hänen myöhempiin vaiheisiinsa, arvelee Martti Linna.

Orjat tehtaalla

Osipov palveli tsaarin armeijassa ja joutui armeija-aikanaan saksalaisia vastaan käytyyn sotaan.

– Ilmeisesti hän vihasi Venäjällä saamiaan sotakokemuksia, vaikka menestyi siellä ja ylennettiin armeijassa aliupseeriksi, Linna kertoo.

Osipov palasi takaisin Suomeen ja Kuusaalle, jossa Kymiyhtiö tarjosi monelle kymenlaaksolaiselle työtä, koulutusta ja sairaanhoidon. Hän ei kuitenkaan ollut tehtaalla töissä. Osipovin mielestä tehdastyö oli orjuuttavaa ja työläiset liian riippuvaisia työnantajastaan.

Hän sanoi alaisilleen, että te olette täällä aatteen vuoksi. Minä olen täällä siksi, etten pidä järjestelmästä.

Martti Linna

– Yhtiö omisti suuria kartanoita, joista tuotiin ruokaa ja halkoja tehtaalaisille ja tämänkin vuoksi tehtaalaiset perheineen olivat Osipovin mielestä yhtiön armoilla.

Aleksei Osipov liittyi punakaartiin Kymintehtaitten rykmentissä.

– Hän sanoi alaisilleen sisällissodan kovissa paikoissa, että te olette täällä aatteen vuoksi. Minä olen täällä siksi, etten pidä järjestelmästä.

Monet Osipovin perheenjäsenet saivat surmansa joko sisällissodassa tai pian sen jälkeen.

– Hänen vakaumuksellinen pasifistiveljensä Antti surmattiin mantereella vuoden 1918 keväällä ehkä kostoksi siitä, että valkoiset eivät saaneet Alekseita kiinni. Antti ei missään vaiheessa tarttunut aseeseen, ei punaisten eikä valkoisten puolella.

Kuka oli Maija Rasilainen?

Osipovin rakastettu oli sairaanhoitaja, joka hoiti punaisten haavoittuneita. Hän oli tyypillinen tehdaskylän tyttö, joka rakastui punaisten Savon rintaman viimeiseen ylipäällikköön.

Sotasurma-arkistosta ei löydy tietoja Maija Rasilaisesta, mutta senniminen henkilö on haudattu Majasaareen Aleksei Osipovin kanssa.

– Todennäköisesti siinä on kysymys nimivirheestä, arvelee Linna.

Faktojen epävarmuus antoi kirjailijalle mahdollisuuden luoda Maijasta haluamansa hahmo. Martti Linna jätti hänet hoitamaan sisällissodan ajaksi haavoittuneita Kymiyhtiön sairaalaan.

– Niin valkoisten kuin punaistenkin puolella oli aikamoinen puute pätevistä lääkäreistä ja sairaanhoitajista. Ihmiset osasivat jo tuolloin tappaa ja satuttaa toisiaan aika tehokkaasti. Se on ollut aika kurjaa aikaa, varsinkin siinä sodan loppuvaiheen sekasorrossa punaisten puolella.

Voikkaan Mannerheim

Arkistosta löytyy autenttisia kuvauksia ja muisteluita siitä, miten punaiset kokivat loppuromahduksen Valkealan ja Mäntyharjun rintamilla.

Sotaan lähti tavallisia tehtaalaisia, suutareita ja muita työmiehiä. Sama päti myös punaisten esikuntiin ja upseereihin.

– Johtotehtävissä oli puuseppiä, räätäleitä, suutareita ja muita ammattimieihiä, joilla ei välttämättä ollut minkäänlaista sotilaskoulutusta. Johtoporukka vaihtui senkin takia melkoisesti.

Aleksei Osipov oli ristiriidoistaan huolimatta ilmeisesti pätevä.

– Hän oli oikeastaan ainoita punaisia johtajia, joka ansaitsi sekä alaistensa että valkoisten vastustajiensa kunnioituksen. Häntä sanottiin Voikkaan Mannerheimiksi, kertoo Linna.

Osipovin merkitystä kuvaa esimerkiksi Hillosensalmen taisteluissa sattunut tapaus.

Osipov kieltäytyi surmaamasta heitä ja kohteli valkoisia samalla tavalla kuin omia alaisiaan.

Martti Linna

– Hän lähti toimittamaan jotakin asiaa Kouvolaan punaisten esikuntaan ja koko rintama lähti hänen peräänsä. Osipovin oli käännyttävä takaisin ja hän pystyi vakauttamaan tilanteen siltä osin ja sinä päivänä.

Osipov armahti myös valkoisia

Linnan mukaan Aleksei Osipov säästi toiminnallaan sekä punaisten että valkoisten tai valkoisina pidettyjen ihmisten henkiä.

– On esimerkiksi dokumentoitu tapaus, jossa valtaapitäneet punaiset lähettivät Kotkasta poliisipäälliköitä ja muita valkoisia johtomiehiä tapettaviksi punaisten Savon rintamalle. Osipov kieltäytyi surmaamasta heitä ja kohteli valkoisia samalla tavalla kuin omia alaisiaan.

Kun Osipov pakeni muiden mukana, hänen pelastamansa valkoiset kielsivät surmaamasta Osipovia.

Moottorivika vai soutumatka?

Monet punaisten päälliköt yrittivät paeta veneillä Pietariin, kun maayhteyttä Viipurin kautta ei enää voinut käyttää.

Haavoittuneen Aleksein ja Maijan matka katkesi Majasaareen Haminan edustalla.

– Erään kertomuksen mukaan heidän moottoriveneensä sai konevian ja toinen tarina kertoo soutumatkasta saareen. Muitakin versioita on olemassa, sanoo Linna.

Eräänä päivä Maija ja Aleksei näkivät veneen lähestyvät saarta. He luulivat, että kyseessä oli valkoisten etsintäpartio ja surmasivat itsensä.

Sisällissodan arvet kirvelevät edelleen

Vajaat sata vuotta sitten käydyn sisällissodan tapahtumat ovat jättäneet moneen kylään kipeitä arpia. Sodassa veli soti oikeasti veljeä vastaan.

Martti Linna on kuullut useita tarinoita, joissa samassa kylässä eri puolilla rintamaa taistelleet naapurit ovat surmanneet toisiaan.

– Varjo on säilynyt talokuntien kesken ihan näihin päiviin asti.