Näkökulma: Kansallinen hype valui Wienissä hiekkaan

Kansallista hypeä on vaikea kääntää voitoksi ulkomailla, kirjoittaa Ylen kulttuuritoimittaja Jonni Aromaa euroviisujen semifinaalien tuloksesta.

Näkökulmat
Jonni Aromaa
Jonni AromaaTiina Jutila / Yle

Epävarmuuden aikoina ihmisillä on tarve tukeutua kansallissankareihin. Sellaisiksi sopivat Suomessa esimerkiksi jääkiekon MM-kisajoukkue tai Eurovision laulukilpailujen Suomen-edustaja, jos sillä on kansan sympatiat takanaan. _Pertti Kurikan Nimipäivillä _oli.

Tappio tuntuu karvaalta. Ensin meni lätkän MM-kulta, sitten finaalipaikka euroviisuissa. Euroviisut on ollut jo pitkään iso sirkus, jossa on vaikea erottua. Valehtelisin, jos väittäisin, että ulkomainen media kiinnostui Pertti Kurikan Nimipäivistä vain siksi, että se soittaa punkkia.

*Bändi sai poikkeuksellisen paljon julkisuutta *ennakkoon, koska yhtye oli historian ensimmäinen kehitysvammaisten bändi kisoissa. Se on jo sinänsä saavutus ja näyttö euroviisuista kiinnostuneiden suomalaisten ennakkoluuttomuudesta.

Ehkä Itä-Eurooppa ei ollut valmis kehitysvammaisiin viisulavalla, mutta mitä sitten.

Jonni Aromaa

Pertti Kurikan Nimipäivillä meni kovaa Suomessa jo ennen viisuja. Yhtyeestä kertova, Jukka Kärkkäisen ja J-P Passin ohjaama ja käsikirjoittama dokumenttielokuvaKovasikajuttu(2012) keräsi teattereissa lähes 20 000 katsojaa. Se on melkoinen saavutus kotimaiselle dokumenttielokuvalle. Sen lisäksi elokuva menestyi poikkeuksellisen hyvin ulkomaisilla festivaaleilla.

*Pertti Kurikan Nimipäivien *kotimaista menestystä on voinut edesauttaa myös tosi-tv-sarja Toisenlaiset frendit, jota Yle alkoi esittää keväällä 2010. Siinä seurattiin kehitysvammaisten kaverien elämää. Viiden viime vuoden aikana kehitysvammaiset ovat olleet Suomessa enemmän esillä kuin koskaan aiemmin. Siksi ei ollut yllätys, että Aina mun pitää -biisi valittiin edustamaan Suomea euroviisuihin. Me olimme siihen valmiita!

Wienissä Pertti Kurikan Nimipäivien kansallinen hype valui kuitenkin hiekkaan. Huonosta menestyksestä voi aina yrittää syyttää vääriä kilpakumppaneja, mutta kisat mitkä kisat. Euroviisut on ollut jo vuosia entisen itäblokin karnevaali ja PKN kisasi seurassa, josta yli kaksi kolmasosaa tuli Itä-Euroopasta. Siellä myös äänestettiin finaalipaikoista.

Ehkä Itä-Eurooppa ei ollut valmis kehitysvammaisiin viisulavalla, mutta mitä sitten. Kari, Sami, Pertti ja Toni tekivät historiaa, ja olen varma, että juuri heidät muistetaan näistä kisoista. Tähän on pitkä matka siitä, kun olin pikkupoika 60-luvun lopulla. Juoksin silloin kovaa Tuusulan Kirkkotien punaisen Apukoulun ohi, koska meitä oli peloteltu, että pihalla voi seistä kehitysvammainen.