Vapaaehtoinen meripelastaja on kullanarvoinen apu merellä

Vapaaehtoinen meripelastaminen on harrastus, joka vetää väkeä puoleensa: ihmisiä pääsee auttamaan ja samalla saa vesillä käyttää sellaista teknologiaa, johon vain harvalla harrastajalla on varaa.

meripelastus
Naantalin Seudun Meripelastajien vene
Joona Haarala / Yle

Meripelastustehtäviä hoitaa yhä useammin vapaaehtoinen meripelastaja. Esimerkiksi tällä viikolla 50-vuotisjuhliaan viettävä Naantalin Seudun Meripelastajat saa vuosittain jopa 50 tehtävää. Puheenjohtaja Kalle Hartikainen kertoo, että vapaaehtoisiin yhdistyksiin luotetaan hyvän kaluston ja tiukan sisäisen koulutuksen myötä.

– Viranomaisten verkostot ja omat resurssit ovat jonkin verran pienentyneet ja tarve vapaaehtoistoiminnalle on sitä myötä kasvanut, Hartikainen sanoo.

Suomessa vesillä tapahtuvia onnettomuuksia koordinoi Meripelastuskeskus ja hätäkeskus. Hartikainen kertoo, että esimerkiksi Rajavartiolaitos hoitaa helikoptereineen ja veneineen sellaiset tilanteet, jossa ihmishenki on akuutissa vaarassa. Sen sijaan useimmat karilleajot eivät ole niin kiireellisiä, että siihen tarvitaan viranomaista.

– Suurin osa tehtävistä ovat konetekniisiin vikoihin ja ongelmiin joutuneiden veneiden auttamisia, eli kotiin tai kotisatamaan hinaamista, Hartikainen jatkaa.

Naantalin meripelastajat toimivat vapaaehtoisperiaatteella, mutta esimerkiksi hinauksesta peritään noin 200 euron tuntihinta. Hinnan voi välttää erillisellä vakuutuksella ja tällöin vene hinataan lähimpään satamaan, josta saa korjauspalveluita.

Suomalainen luottaa teknologiaan

Vapaaehtoinen meripelastus on harrastus, joka kestää parhaimmillaan vuosikymmeniä. Naantalin Seudun Meripelastajien konkarikippari Veijo Koskinen kertoo, että

Konkarikippari Veijo Koskinen
Konkarikippari Veijo KoskinenJoona Haarala / Yle

suomalaiset ovat kohtuullisen hyviä purjehtijoita. Mukaan mahtuu toki niitäkin, jotka ostavat ensin aluksen ja vasta vesillä miettivät, miten purjehtiminen tapahtuu.

Koskinen muistuttaa, että pahin veneilijän moka on turvautua pelkästään elektroniseen navigaatioon.

– Se on niin, että elektroniikka saattaa pettää ja siksi paperikartta pitää olla aina mukana. Sitä pitäisi osata myös käyttää.

Kanta-asiakkaita on vähän, mutta jäävät mieleen

Naantalin meripelastajien historiikin kirjoittanut Anne Pentti naurahtaa, että merellä on tavattu jopa niitä, jotka tavoittelevat asiakkaana kanta-asiakaskorttia. Tavanomaisia pelastustehtäviä on polttoaineen tai virran loppuminen veneestä.

– Kerran yhtä venettä pelastettiin kolmena perättäisenä kesänä. Kerran meni masto, toisena vuonna kone lakkasi toimimasta ja kolmantena vaimo kaatui ja loukkasi päänsä. Lopulta hän ilmoitti etsivänsä uuden harrastuksen, Pentti hymähtää.

Anne Pentti kertoo, että haastavimpia tapauksia ovat ne, jotka eivät halua – tai ymmärrä tulla pelastetuksi.

– On vanhempia ja kokeneempia harrastajia, jotka eivät malta luopua harrastuksestaan. Voimat ovat heikkoja ja joskus pitää puoliväkisin hakea tuolta.