"Ei noin erikoista kukaan huoli "

Tavallisuuden tavoittelukin voi olla sukupolvelta toiselle siirtyvä taakka. Esikoisromaani Rakkaudenhirviön päähenkilö on nuori nainen, joka kertoo kasvutarinansa. Hän on kotoisin Pohjois-Karjalasta pieneltä paikkakunnalta, jossa ei siedetä erilaisuutta. Tai ainakaan hänen äitinsä ei sitä siedä. Tämä iskostaa tyttärensä päähän, ettei noin erikoista kukaan huoli.

kirjallisuus
Saara Turunen
Maailmallakin menestyneistä näytelmistään Puputyttö ja Broken Heart Story tunnetun Saara Turusen esikoisromaani hakee vastausta siihen, miksi nuoresta naisesta tuli pakenija. Siis sellainen, joka vaihtaa aina pian maisemaa, kun alkaa näyttää siltä, että elämä on asettumassa aloilleen.

– Minusta tavallisuutta ei ole olemassa. Se riippuu aina siitä, kuka pääsee määrittelemään, mikä on tavallista. Kuitenkin me niin usein sorrumme tavoittelemaan sitä. Se on tavallaan paradoksi. Tavoittelemme jotain mitä ei ole, Turunen sanoo.

Päähenkilö pakenee ahdistavalta pikkupaikkakunnalta taidelukioon Helsinkiin ja pääsee yllättäen teatterikorkeakouluun. Sekään ei riitä. Niinpä tyttö pakenee pitkiksi ajoiksi ulkomaille.

– Tämä on myös kirja siitä, kuinka ei osaa elää, vaikka olisi saanut kaiken, kertoo Turunen.

Naisenakin olo on hankalaa. Peiliin katsoessaan tyttö näkee lehmän, ja hän on mielestään olemassa vain miehen katseesta.

– Päähenkilöllä on elämässään vaihe, jolloin hän mielestään häviää, niin kuin puut häviävät metsästä, jos niitä ei kukaan katso. Mutta en ole halunnut mitenkään arvottaa sitä, onko se hyvää vai huonoa. Olen vain halunnut kertoa siitä, kertoo feministi Turunen.

– Romaanissani halusin näyttää ja kertoa asiat konkreettisina, en selittää tai näyttää miltä ne tuntuvat. Kun yksinkertaistaa asioita, paljastuu ydin. Turunen kertoo lukeneensa vanhoja muistiinpanojaan, joihin on kirjoittanut haluavansa olla mahdollisimman rehellinen ja mahdollisimman suora.

Tämä on tuttua myös Turusen kansainvälisestikin menestyneistä näytelmistä Puputyttö ja Broken heart story. Nekin ovat konstailemattomia. Myös romaanissaan Turunen kärjistää. Ristiriidat yllättävät ja ahdistavasta syntyy hauskaa. Siitäkin huolimatta, että tarina on vanha tuttu, miten minusta tuli minä.