yle.fi-etusivu

Oikeustieteen asiantuntijat: Talvivaaran purkuputki olisi tarvinnut YVA-menettelyn

Talvivaaran kaivoksen purkuputki sai ympäristöluvan väärässä järjestyksessä, sanovat kaksi oikeustieteen asiantuntijaa. Purkuvedet vastaanottavan Nuasjärven osakaskunnat pyysivät asiantuntijoilta lausunnon siitä, olisiko Talvivaaran purkuputken ympäristövaikutukset pitänyt arvioida. Ympäristöoikeuden asiantuntijat näkevät, että YVA-menettely olisi pitänyt tehdä.

luonto
Purkuputkea rakennetaan Talvivaaralla.
Jarmo Nuotio / Yle

Kainuun ELY-keskus teki syyskuussa 2014 päätöksen, jonka mukaan ympäristövaikutusten arviointia eli YVA-menettelyä ei tarvita Talvivaaran kaivoksen purkuputkihankkeessa. Tuolloin useat paikalliset yksityishenkilöt, Sotkamon kunta, Kajaanin kaupunki sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos katsoivat, että YVA-menettely olisi tarpeen.

Kyseessä on siitä erikoinen YVA-menettelyn soveltamistarvepäätös, etteivät siitä voi valittaa muut suoraan kuin hankkeesta vastaava eli Talvivaara. Muiden tahojen oli odotettava siihen asti kunnes annetaan ympäristölupa tai vastaava lupa, josta valittaessa voidaan valittaa myös YVA-päätöksestä.

– Tämä lausuntomme liittyy nyt tähän muutoksenhakuun ja se liitetään valituskirjelmän liitteeksi. Tarkoituksena on ottaa kantaa YVA-menettelyn tarpeesta, kertoo toinen asiantuntijalausunnon antajista, ympäristöoikeuden dosentti Ismo Pölönen.

Lausunnossa arvioidaan hankkeen erityispiirteiden ja laissa määriteltyjen kriteereiden pohjalta YVA-menettelyn tarvetta. Siinä otetaan erityisesti huomioon Euroopan Unionin lainsäädäntö ja tuomioistuimen käytäntö, korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö sekä tutkimustieto arviointimenettelyn soveltamiskynnyksestä.

Purkuputkihankkeelle olisi pitänyt tehdä YVA-menettely

Ismo Pölösen ja ympäristöoikeuden professorin johtopäätös on se, että purkuputkihanke kuuluu YVA-lain mukaisen arvioinnin piiriin.

– Perusteluina ovat erityisesti jätevesien määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutuksiin liittyvät epävarmuudet ja ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvat vaikutukset, Pölönen toteaa.

Mutta niillä kiinteistöillä, joihin tämä käyttöoikeus on myönnetty, niillä ei olisi mahdollista mennä rakentamaan.

Sami Koivula

– Jos puhutaan päästöistä lyhyesti, sulfaatille se tarkoittaisi 24 000 tonnia kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Nikkelin, kadmiumin ja elohopean pitoisuudet ylittävät ympäristölaatunormit. Tämän vuoksi vajaan 79 hehtaarin kokoinen sekoittamisvyöhyke oli tarpeen. Tähän liittyy epävarmuuksia. Ja ylipäätään, jos katsotaan koko Talvivaaran jätevesien vesienhallintaa alusta asti, on siinä jatkuvasti erilaisia ongelmia, ja lupamääräyksissä ei ole pysytty.

Talvivaaran toimintahistoria, hankkeen riskitaso ja epävarmuudet puoltavat arviointimenettelyn tarvetta. Lisäksi purkuputki koskettaa varsin laajaa ihmisjoukkoa, erilaisia yhteisöjä sekä matkailu- ja kalastuselinkeinoja välillisten vaikutusten kautta, toteavat asiantuntijat lausunnossaan.

Kainuun ELY-keskuksen tekemä YVA-päätös pohjautuu Pölösen mukaan sille, että ELY-keskus on antanut vähemmän painoarvoa esimerkiksi hankkeen epävarmuuksille ja sosiaalisille vaikutuksille.

– Tältä osin päätös on varsin niukasti perusteltu. Kokonaisuutena ELY-keskus on lausuntoomme nähden nähnyt tosiasiat eri tavalla.

Hallinto-oikeus voi jäädyttää purkuputken rakentamisen

Nuasjärven osakaskuntien ja heidän asiakumppaniensa pyytämän oikeudellisen asiantuntijalausunnon käsittelee Vaasan hallinto-oikeus purkuputken ympäristölupavalituksen yhteydessä. Hallinto-oikeus voi todeta, että YVA-päätös on virheellinen.

Perusteluina ovat erityisesti jätevesien määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutuksiin liittyvät epävarmuudet ja ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvat vaikutukset.

Ismo Pölönen

– Jos hallinto-oikeus katsoo hankkeen olevan arviointimenettelyn piiriin kuuluva, se johtaa lupapäätöksen kumoamiseen ja arviointimenettely on silloin tehtävä. Ympäristövaikutusten arvioinnissa punnittaisiin muun muassa purkuputkihankkeen erilaisia vaihtoehtoja YVA-lainsäädännön asettamalla tavalla, Ismo Pölönen mainitsee.

Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että purkuputken rakentaminen laitettaisiin ainakin osittain jäihin.

– Maanomistaja saa omalle maalleen rakentaa rakenteita, jotka eivät sinänsä rakennuslupaa edellytä. Siltä osin kuin yhtiö toimii kaivospiirin alueella tai niillä kiinteistöillä, jotka yhtiö on hankkinut omistukseensa, voitaisiin rakentamista jatkaa. Mutta niillä kiinteistöillä, joihin tämä käyttöoikeus on myönnetty, niillä ei olisi mahdollista mennä rakentamaan, Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristöneuvos Sami Koivula toteaa.

– Mikäli hallinto-oikeus kumoaisi tai keskeyttäisi purkuputkiratkaisun, se tarkoittaisi, että toiminnassa pitäisi noudattaa sillä hetkellä voimassa olevia aiempia lupia, jotka ovat joko lainvoimaisia tai täytäntöönpanokelpoisia. Eli käytännössä vesien johtamisen osalta vuonna 2013 annettua päätöstä. Sekin on toki myös hallinto-oikeudessa käsittelyssä, Koivula jatkaa.

Korjaus 23.5. klo 11.15: Pölönen puhui 24 000 tonnista sulfaattia, ei 24 tonnista, kuten jutussa aiemmin luki.